Suomessa on nyt 562 seurakuntaa, toistasataa enemmän kuin kuntia. Seurakuntien määrä on pudonnut viidessä vuodessa 25:llä, mutta vastedes vauhti väistämättä kiihtyy.
Edessä olevat kuntaliitokset johtavat pakosta seurakuntien yhdistymisiin. Näin siksi, että seurakuntien rajat ovat kirkkolain perusteella kytköksissä kuntarajoihin. Kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella. Kytkentä perustuu siihen, että kirkollisverot kerätään kunnallisverojen yhteydessä. Jos siis vaikkapa Utajärven ja Vaalan kunnat päättävät liittyä yhteen, seurakuntien on seurattava perässä.
Toinen seurakuntia yhteen vievä tekijä on taloudellinen pakko. Etenkin monen syrjäisen seurakunnan talous on heikoissa kantimissa, koska niiden väki vähenee ja vanhenee ja verotulot pienentyvät.
Suomessa rikkaat seurakunnat tukevat kirkon keskusrahaston kautta köyhempiä. Monille seurakunnille elintärkeiden harkinnanvaraisten avustusten ehtoja on tiukennettu. Apua voi saada vain kolmena vuonna peräkkäin. Monen vähävaraisen seurakunnan on siksi pakko miettiä uusia keinoja toimintojensa turvaamiseksi.
Seurakuntien yhdistäminen on herkkä asia, usein herkempi kuin kuntaliitokset. Oman seurakunnan katoaminen voi tuntua äärimäisen kipeältä ja synnyttää jopa turvattomuutta.
Seurakunnissa ja kirkon johdossa tunneherkkyys tiedetään. Yhdistymiset pitäisi pystyä viemään läpi niin, että seurakuntalaiset eivät uusissa, ehkä nimeään muuttaneissa yksiköissä etäänny kirkosta. Haastava tosiasia on, että suurissa seurakunnissa on helpompi vieraantua seurakuntayhteydestä kuin pienissä. Piispa Voitto Huotari painottikin kirkolliskokouksessa, että keskeiset tavoitteet seurakuntaelämässä ovat ihmisläheisyys, henkilökohtaisuus ja pienet toiminnalliset yksiköt.
Kirkon ja seurakuntien päättäjillä on edessä tarkan harkinnan aika, mutta seurakuntalaistenkin pitäisi nähdä asioiden oikea tila. Seurakuntien liittyminen yhteen ei välttämättä merkitse tuttujen työntekijöiden ja tutun toiminnan katoamista. Päinvastoin liitokset voivat turvata, että kummatkin säilyvät.
Seurakuntaliitokset eivät toki aina ole ainoa mahdollisuus toimintojen turvaamiseen. Entistä tiiviimmällä, ennakkoluulottomalla seurakuntien yhteistyölläkin voidaan saavuttaa tarvittavia säästöjä. Lapissa tästä on hyviä esimerkkejä.
paakirjoitus@kaleva.fi