Tutkijat ovat löytäneet Venäjän tundralta aiemmin tuntemattoman, voimakkaan kasvihuonekaasujen lähteen, josta vapautuu ilmakehään suuria määriä dityppioksidia. Arktisella tundralla päästölähteinä toimivat kasvittomat turvepinnat, niin sanotut turvekehät, joissa ei ole lainkaan typpeä sitovaa kasvillisuutta.
Kasvillisuuden peittämiltä turve- tai kivennäismailta dityppioksidia sen sijaan ei vapaudu.
Kasvittomat turvekehät ovat syntyneet jäätymis- ja sulamisprosesseissa, jotka sekoittavat maa-ainesta ja estävät siten pysyvän kasvillisuuden muodostumisen. Tämä kryoturbaatioksi kutsuttu ilmiö tunnetaan arktisilta alueilta ympäri maapalloa.
Löydöllä voi olla iso vaikutus ilmastonmuutokseen, sillä ilmaston lämpeneminen voi kasvattaa turvekehien kokonaispinta-alaa ja niiden päästöjä entisestään.
Löydöksen tekivät Kuopion yliopiston biogeokemian tutkijat yhdessä Helsingin yliopiston ja Komin tiedekeskuksen tutkijoiden kanssa. Tutkimus tehtiin Luoteis-Venäjän tundralla Komin tasavallassa. Tulokset julkaistiin arvovaltaisessa Nature Geoscience -lehdessä sunnuntaina.
Dityppioksidi on hiilidioksidin ja metaanin jälkeen kolmanneksi merkittävin kasvihuonekaasu. Tähän mennessä suurimmat dityppioksidipäästöt on mitattu tropiikista ja maatalousmaista, kun taas tundran dityppioksidipäästöjen on oletettu olevan merkityksettömän pieniä.
Paljaat alueet lisääntyvät tundralla
Tundran ikiroutaan on varastoitunut suuri määrä hiiltä ja typpeä sisältävää orgaanista ainesta. Pohjoisille alueille on ennustettu ilmaston muutoksen myötä voimakkaampaa lämpenemistä kuin maapallolle keskimäärin.
"Tähän asti on pohdittu, kuinka paljon tundralta voisi vapautua ilmakehään hiilidioksidia ja metaania. Tämä tutkimus osoittaa, että myös tundran suuriin typpivaroihin on kiinnitettävä huomiota", kertoo professori Pertti Martikainen Kuopion yliopistosta.
"Turvekehiä voi olla joillakin alueilla hyvinkin runsaasti, kymmeniä prosentteja pinta-alasta. Satelliittikuvien perusteella näitä paljaita alueita olisi keskimäärin noin neljä prosenttia Länsi-Siperian turvepinnoista."
Martikaisen mukaan turvekehien dityppioksidipäästöt ovat yhtä suuria kuin mitä on mitattu maatalousmaista pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Turvekehien laajenemisen ja päästöjen ennakoiminen on kuitenkin hyvin vaikeaa. Tutkimus on vasta alkamassa.
"Jo nyt turvekehien ilmastoa lämmittävä vaikutus (Global warming potential, GWP) vastaa arviolta neljää prosenttia arktisten metaanipäästöjen lämmitysvaikutuksesta", sanoo Martikainen.