markku.heikkila@kaleva.fi
Australia on juuri kohdannut tulevaisuutensa. Tuliseinämiä, räjähtäviä eukalyptuspuita, karrelle palaneita pikkukaupunkeja.
On olemassa kartta Australian sadannasta runsaan 50 vuoden ajalta. Sademäärät ovat vähentyneet tuntuvasti juuri niillä alueilla, joissa maan asutus sijaitsee. Keskilämpötila on kohonnut. Tuloksena on paljon kuumaa ja kuivaa maastoa joka palaa valtavan herkästi, sytyttipä sen sitten pyromaani tai jostain tullut kipinä.
Maan länsirannikolla sateet ovat jo lähes hylänneet puolentoista miljoonan asukkaan suurkaupungin Perthin, jossa veden saanti on yhä ankarampi ongelma. Australian tärkeimmät seudut ovat kuumia ja kuivia, ja tuo muutos on selkeästi globaalin ilmastonmuutoksen aiheuttamaa.
Näin se myös jatkuu, yhä kiihtyvään tahtiin.
Pohjoisen Euroopan talvi on vaihteeksi tuntunut talvelta. Samaan aikaan aivan viime päivinä ja viikkoina julkisuudessa on kiertänyt uusia tutkimustietoja, jotka ovat kovin hälyttäviä. Parin vuoden takaiset arviot kasvihuonekaasujen päästöistä alkavat olla jo historiaa.
Paitsi että ihmisen aiheuttamat päästöt ylipäätään ovat kasvussa, kaasuja alkaa vapautua jo omia aikojaan. Nyt näyttää siltä, että trooppisista metsäpaloista ja arktisen ikiroudan sulamisesta aiheutuu päästöjä paljon enemmän kuin aiemmin on arvioitu. Eikä sillä hyvä: tutkimusryhmä, jossa Kuopion yliopisto on ollut mukana, on löytänyt Siperian tundralta ennen tuntemattoman kasvihuonekaasuja lisäävän mekanismin.
Kaikki tämä tarkoittaa, että liikkumavara on yhä pienempi ja tarvittavat toimet yhä suurempia. On se jo ymmärrettykin. Esimerkiksi Suomessa valmistellaan tulevaisuusselontekoa siltä pohjalta, että vuoteen 2050 mennessä päästöjä saataisiin alas 80 prosenttia. Siis lähes kaikki nykypäästöt pois.
Mutta entä käytäntö tässä ja nyt, kun pitää lämmittää vaikkapa Oulun kaupunkia eikä turve riitä märkien kesien vuoksi? Vastaus näkyy olevan kivihiili.
Yksi maailman johtavista ilmastotutkijoista, Nasan palveluksessa oleva amerikkalainen James Hansen on kirjoittanut suurten maiden johtajille - kuten Barack Obama, Gordon Brown ja Angela Merkel - ja vaatinut heitä heti kieltämään uusien hiilivoimaloiden rakentamisen. Observer-lehdessä sunnuntaina hän perusteli asiaa näin: "Hiili on suurin yksittäinen uhka sivilisaatiolle ja kaikelle elämälle planeetalla". Hiiltä polttavia voimalaitoksia hän vertasi kuolemantehtaisiin, sillä ne edesauttavat satojen eliölajien sukupuuttoa.
Liioitteluako? Kirjoittaja ainakin oli vakavissaan, eikä hän ole ainoa. Kivihiiltä on maailmassa erittäin paljon, ja ilmastolle sen polttaminen on erittäin haitallista.
Ei ongelmaton ole siinä mielessä turvekaan, kaukana siitä. Mutta jos jollain tässä on symboliarvoa, se on juuri kivihiili. Nyt Oulun Energia suunnittelee sen läjäämistä Vihreäsaareen Toppilan voimalaa varten.
Sinänsä ironista, että syynä turvepulaan ovat sateiset kesät, ja juuri sateisuuden lisääntymistä pidetään yhtenä ilmaston muuttumisen seurauksista Suomessa.
Kaikessa kokonaisuudessa Toppila on tietysti pieni tekijä, mutta tämäkin tilanne osoittaa, kuinka mutkikkaiden asioiden edessä ollaan. Pienistä seikoista tulee suuria, kun vastaavat ongelmat kertautuvat kaupungista ja maasta toiseen. Aina on syitä tehdä kuten tehdään.
Jos siis voisi yhden toiveen kaupungin asukkaana Oulun Energialle esittää: mitä ikinä teettekin, yrittäkää pitää edes kivihiili täältä kaukana.