Tu­na­reis­ta pa­pu­kai­ja­vi­deoon

Hokemaa "nahkurin orsilla tavataan" käytetään edelleen lähes päivittäin, mutta monikohan muistaa missä tilanteessa, milloin ja minkä takia pääministeri Paavo Lipponen (sd.) esitti tuon kuolemattoman vertauksen.

-

Hokemaa "nahkurin orsilla tavataan" käytetään edelleen lähes päivittäin, mutta monikohan muistaa missä tilanteessa, milloin ja minkä takia pääministeri Paavo Lipponen (sd.) esitti tuon kuolemattoman vertauksen.

Hän oli ärtynyt lokakuussa 1996 oppositiokansanedustajan Mauri Pekkarisen (kesk.) epäilyistä, että ministeri Arja Alho (sd.) olisi paljastanut Suomen Emr-tavoitetason ulkomailla. Tästä kimpaantuneena Lipponen uhkasi oppositiota lausumalla "nahkurin orsilla tavataan".

Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen (kok.) antoi Lipposelle huomautuksen kielenkäytöstä.

Nahkurin orret on ikivanha sanonta, joka tarkoittaa, että kuoleman jälkeen kaikki ovat samassa tilanteessa.

Seitsemän vuotta myöhemmin Lipponen ojensi keskustan puheenjohtajaa Anneli Jäätteenmäkeä (kesk.) vetoamalla sokeaan-Reettaan. "Näkeehän sen sokea-Reettakin" on myös vanha sanalasku, jolla viitataan itsestään selvään asiaan.

"Selvää mediapeliä"

Luovempaa otetta on harjoittanut keminmaalainen poliitikko Paavo Väyrynen (kesk.), jonka legendaarinen yön yli nukkuminen alkoi liki 30 vuotta sitten, marraskuussa 1979. 12 Lapin kunnan edustajan karvalakkilähetystö tuli Helsinkiin vaatimaan Kemijoen kalakorvauksia.

Ulkoministeri Väyrynen oli suhtautunut ensiksi korvauksia koskevaan poikkeuslakiesitykseen torjuvasti. Seuraavana päivänä hän kaikkien yllätykseksi oli valmis säätämään poikkeuslain. Tiedotustilaisuudessa hän lausui kuuluisaksi tulleet sanat "yön yli nukuttuani", joka on siitä lähtien tarkoittanut päätöksen muuttamista harkinnan jälkeen, ilkeämmin sanottuna takinkääntöä.

Viime kunnallisvaaleissakin (ja lukemattomissa vaaleissa sitä ennen) moni hävinnyt poliitikko lopetti itkunsa toteamukseen: "kansa on puhunut, pulinat pois".

Kuolematon vaalianalyysi on pitkäaikaisen valtiomiehen, Johannes Virolaisen (kesk.) suusta. Kyseessä eivät olleet oikeat vaalit, vaan keskustan puoluekokous kesällä 1980, jolloin Virolainen monen suureksi yllätykseksi hävisi puheenjohtajakisan nuorelle Väyryselle.

Väyrynen itse ei ollut yhtä hyvä häviäjä vuoden 1994 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Tappiostaan hän syytti etupäässä Helsingin Sanomien harjoittamaa "mediapeliä". Sanaa käytetään edelleen, kun tarkoitetaan tiedotusvälineiden tarkoitushakuiseksi tulkittua uutisointia -- tai halutaan vain pilkata Väyrystä. 1990-luvulla pyöri televisiossa jonkin aikaa Uutisvuodosta tutun Peter Nymanin juontama samanniminen ohjelma.

"Syökää silakkaa"

Jos poliitikot ovat toimittajien hampaissa jatkuvasti, kyllä poliitikotkin ovat raadelleet mediaa sanan säilällä säännöllisesti. Pääministeri Kalevi Sorsa (sd.) piti vuonna 1984 puheen, jossa hän oli kehittänyt uuden termin, infokratian. Sorsan mielestä tiedotusvälineet olivat muuttuneet vallankäyttäjiksi, jotka kertoivat politiikasta nurinkurisesti.

Presidentti Mauno Koivisto moitti 1980-luvulla toimittajia sopuleiksi, jotka juoksevat sokeasti johtajansa perässä mereen.

"Minä juon nyt kahvia!", ärähti pääministeri Harri Holkeri (kok.)toimittajille laivaseminaarissa vuonna 1990 tuskastuttuaan kyselyihin presidenttiehdokkuudesta. Noina lamavuosina hän kehotti köyhiä syömään silakkaa, koska se on hyvää ja halpaa.

Astetta kovempaa kielenkäyttöä oli "saatanan tunarit", joka muistetaan päällimmäisenä presidentti Urho Kekkosen lausahduksista.

Hän käytti ilmaisua 1970-luvulla kirjeessään liberaalien Veli Merikoskelle. Asia koski Kekkosen mielestä onnistunutta kokoomuslaisen Erkki Huurtamon nimitystä Kymenlaakson maaherraksi. Presidenttiä harmittivat poliittisia virkanimityksiä arvostelleet puheet.

1960- ja 70-lukujen poliittisesta kielestä muistetaan SMP:n puheenjohtajan Veikko Vennamon rötösherrojen jahtaaminen, seteliselkärankaiset, unohdettu kansa ja iskulause "kyllä kansa tietää". Jälkikäteen on kerrottu, että neronleimaukset olivatkin puoluejohtajan vaimon, Sirkka Vennamon käsialaa.

"Haluan kiittää"

Kesällä 2003 Anneli Jäätteenmäen (kesk.) juuri alkanut pääministeriura katkesi telefakseihin, joiden hän vakuutteli moneen kertaan tulleen "yllätyksenä ja pyytämättä". Aika moni asia tulee edelleen monelle sellaisena. Ilmaisu on vakiintunut arkikieleen.

Saa nähdä, miten käy SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen niin sanotulle papukaijapuheelle vaali-iltana. Moninkertainen kiittely saattaa iskostua kansan suuhun kestovitsiksi.