Oulu 13. elokuuta 2008, Peking ja Kiinan kansantasavalta. Noora Laukkasen käsi tavoittaa Vesikuution eli Kiinan kansallisen uintikeskuksen kaakelin. Samalla 15 vuoden, viiden kuukauden ja 10 päivän ikäisestä oululaisesta tulee Suomen olympiahistorian nuorin urheilija.
Hetki on historiallinen, mutta Laukkasta se ei kiinnosta. Hän katsoo tulostaululle ja hautaa heti kasvonsa kämmeniin. Totuus löytyy digitaaleista, kylmistä ja lahjomattomista numeroista.
Helsingin Sanomien legendaarinen valokuvaaja Hannes Heikura ikuistaa tilanteen. Heikuran kuva kertoo Laukkasen pettymyksestä enemmän kuin tuhat sanaa - taas kerran.
Laukkanen on 200 metrien rintauinnin alkuerässä 39:s ajalla 2.38,97. Tavoitteena ollut oma ennätys jää yli viiden sekunnin päähän.
Uimaliiton valmennuspäällikkö Kristiina Natunen taluttaa kyynelehtivän Laukkasen takavasemmalle. Toimittajat tietävät, että haastattelut jäävät tällä kertaa tekemättä. Ja hyvä niin.
Kokemus on ollut nuorelle urheilijalle musertava.
Liki kolme kuukautta myöhemmin Laukkanen istuu kotoisan Raksilan uimahallin katsomossa. Hän katsoo kysyjää suoraan silmiin ja puntaroi vastausta huolellisesti.
Vastausta, joka liittyy urheilu-uran kipeimpään muistoon. Siihen, jota ei ole vielä puitu julkisuudessa.
"Ymmärsin Pekingissä, että kaikki ei mene urheilussa aina niin kuin itse haluaisin", Laukkanen sanoo.
Opetus oli tyly. Mutta ennen kaikkea se oli arvokas.
Arvokkaampi kuin Laukkanen vielä ymmärtääkään.
Media myllytti,
teini hämmentyi
Jokainen ihminen tekee elämässään virheitä. Olennaista on ottaa virheistä opikseen.
Laukkanen ja hänen valmentajansa Samuli Aalto ovat ottaneet. Kaksikko toimi Pekingin kisojen jälkeen kuten jääkiekkopersoona Juhani Tamminen Aurinkokuningas-kirjassaan opastaa: pysähdy, analysoi, tee johtopäätös ja jatka matkaa.
"Se miksi Noora jäi niin kauas tavoitteesta, oli useamman asian summa."
"Kuntopiiritreenit jäivät kesällä vähemmälle, kun keskityimme enemmän lihaksia huoltavaan harjoitteluun. Voimatasot putosivat ja se taas vaikutti Nooran vetojen pituuteen. Tämä oli minun virheeni", Aalto tunnustaa rehellisesti.
Suurin häiriötekijä oli Laukkasen olympiavalinnasta noussut kohu. Kaikki halusivat nuoresta lupauksesta osansa. Laukkanen oli yksi urheilukesän mediailmiöistä - tahtomattaan.
"Oli se outoa ja hämmentävää. Puhelin soi koko ajan ja aina oli joku treeneissä tekemässä juttua", Laukkanen muistaa.
Kohtelias nuori nainen hoiti haastattelut tunnollisesti. Loppuvaiheessa vyöry ei ollut enää pysäytettävissä. Kun Laukkasen olisi pitänyt levätä, hän antoi usein haastattelua.
"Mutta tästäkin opimme paljon", Aalto kuittaa.
"Ja olihan Nooran kausi kokonaisuutena menestys."
Menestys todellakin. Neljä pitkän radan Suomen mestaruutta ja olympiavalinta.
Kukaan ei voi vaatia 15-vuotiaalta nuorelta yhtään enempää.
Matka, joka jäi
plussan puolelle
Kaiken yläpuolelle nousee yksi kysymys. Oliko Laukkasen olympiavalinta järkevää urheilujohtamista vastuuhenkilöiltä?
Kisojen jälkeen Kristiina Natunen joutui vastaamaan useisiin kiusallisiin uteluihin - ja syystä. Kyyneliin päättynyt Pekingin-matka teki monien mielestä vain hallaa teinin itsetunnolle.
"Matka kannatti. Näin sen maailman ja nyt tiedän, mitä odottaa ensi kerralla. Olen entistä motivoituneempi kovaan harjoitteluun", Laukkanen korostaa.
Vaateshoppailua
stipendisatasella
Laukkanen piti olympialaisten jälkeen kahden viikon totaalitauon uinnista.
"Vanhempieni ja ystävieni tuki oli siinä vaiheessa tosi tärkeä juttu", Laukkanen myöntää.
Nyt elämä soljuu eteenpäin omalla painollaan. Ennen Lontoon olympialaisia superlupaus sahaa Raksilan altaassa tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä. Ensi kesän päätavoite on nuorten EM-kisat Prahassa.
"Tulostavoite on pudottaa 200 metrin rintauinnin ennätyksestä (2.33,36) kaksi sekuntia. Kova tavoite. Ja realistinen", Aalto kiteyttää.
Arjen peruslinjaus on kursailematon. Laukkanen harjoittelee hieman enemmän ja vielä laadukkaammin kuin ennen.
"Viikoittaisia harjoituskertoja on nyt yhdeksän eli kaksi enemmän kuin aiemmin. Yksi painopistealue on vauhtikestävyysharjoittelu. Valmistamme Nooraa myös kuntosaliharjoitteluun", Aalto pohjustaa tulevaa.
Laukkanen ammensi Pekingin-matkaltaan paitsi kokemuksia, myös hieman taloudellista hyvää. Oulun kaupunki muisti uimaria 100 euron stipendillä.
"Käytin rahat heti. Vaatteisiin", Laukkanen nauraa.
Hymy on palannut uimarin kasvoille.Se on uintisyksyn paras uutinen.