Liminkalainen Taisto Juopperi on noudattanut kunnanarkkitehti Pentti Kelan kehotusta ja jysäyttänyt tontilleen tolpan merkiksi suurimmasta tiedossa olleesta tulvakorkeudesta. Joku tuleva rakentaja saattaa olla siitä vielä kovin kiitollinen.
Juopperi asuu Temmesjoen varressa, joka nyt soljuu taas viattoman näköisenä normaalissa kesäuomassaan. Kukaan ei uskoisi, miten laajalle sekin saattaa tulva-aikana puskea vesiään, jos sille päälle sattuu.
Tänä vuonna jäät lähtivät rauhallisesti, mutta toisin oli esimerkiksi vuonna 1975. Rannassa oleva vaja oli veden vallassa ikkunoita myöten, mutta ylempänä ollut kesämökki säästyi.
Viisi vuotta myöhemmin Juopperi rakensi tontille vakituisen asunnon, jonka paikka katsottiin visusti tulvarajan yläpuolelle.
Luonnonmerkkejä osattava lukea
Limingan alavilla mailla jokien kevättulviin on perinteisesti osattu varautua ja rakentaa riittävän ylös.
Kunnanarkkitehti on ollut "tulvavalmiudessa" viimeiset kymmenen vuotta ja kerännyt joka kevät systemaattisesti tietoa Temmesjoen, Tyrnävänjoen, Ängesleväjoen ja Liminganjoen käyttäytymisestä.
"Kaukaisten tulvien tietäjät katoavat. Jos joskus 40-luvulla on joku paikka ollut veden alla, niin kuka sen enää muistaa, siinähän se on se ongelma", toteaa Kela.
Siksi hän onkin viimeisimmässä kuntatiedotteessa pyytänyt liminkalaisia - ja kehottaa totta kai muidenkin kuntien asukkaita - merkitsemään tietonsa huipputulvien vesirajoista maastoon pysyvästi paaluilla.
"On sitten tieto semmoisellekin, joka tulee ja ostaa jonkin jokivarsitontin tietämättä yhtään mitään ennestään. Tulvahan saattaa esiintyä vain kerran 50 vuodessa, sadassa tai 200 vuodessa."
Vanhojen karttojen tutkiminen ja tulvien seuraaminen on hyvin opettavaista maankäytön suunnittelussa. "Myös luonnonmerkkejä pitää osata lukea. Jääpadot jättävät puihin koroja, kun jää rouhaisee kuoren mennessään. Tulvauomissa kasvaa yleensä leppää, pajua ja heinää. Luontoa pitää kunnioittaa, eikä toimia sitä vastaan."
Limingan kirkonkylän osayleiskaavaan saatiin kuin tilauksesta juuri luonnosvaiheessa hyvää tietoa vuoden 1995 tavallista pahemmasta tulvavuodesta.
Jokirannasta jätettiin satoja metrejä leveä vyöhyke rakentamisen ulkopuolelle lähivirkistysalueeksi tai maatalousalueeksi. Kapeimmillaan se on 150 metriä joesta, leveimmillään 400 metriä. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat luonnosvaiheen kaavailuista.
Poikkeamisluvat hankalimpia
Limingassa ei ole varsinaisia tulvavahinkoja ollut vuosikausiin. Muualla Suomessa niitä sen sijaan tuntuu olevan tavallista enemmän. Ovatko ne merkki muuttuneista luonnonoloista vai siitä, ettei tietoa ole ja rakennuslupia annetaan sinne, minne ei pitäisi?
Kela ei lähde arvioimaan muiden kuntien ratkaisuja. Yleisesti hän toteaa, että tulva-alueet pitää selvittää yleiskaavoituksen yhteydessä. "Hankalimpia ovat sitten yksittäiset rakennusluvat ja poikkeamispäätökset, niissä ei välttämättä aina ole käytettävissä tarpeeksi tulvatietoa."
Rantatontille rakentavan kannattaa aina ottaa yhteyttä ympäristökeskukseen ja kysellä, onko heillä tulvatietoja.Ja aina kannattaa haastatella naapurit, etenkin kauimmin tienoilla asuneet. "Koskaan ei tee virhettä, jos varmuuden vuoksi rakentaa vielä vähän ylemmäs. Saapahan jokivarren asukas nukkua yönsä rauhassa", neuvoo Kela.