On painavia syitä odottaa, että tuhoisat tulvat yleistyvät Suomessa. Se on otettava huomioon rakentamisessa, ja myös korvausjärjestelyt on saatava ajan tasalle.
Tämän kevään tulvatilanne näytti olevan hallinnassa kunnes Lapissa rysähti. Kolean kevään myötä tuntureilla oli paljon lunta, joka suli vauhdilla, kun lämpimät säät vihdoin koittivat. Tuloksena vesi kävi Ivalojoella korkeammalla kuin koskaan, ja Ounasjoella Kittilän kohdalla entinen tulvahuippu ylittyi lähes metrin. Nousi kaikkien aikojen tulva.
Niinpä tulvatorjunta jouduttiin Kittilässä improvisoimaan, kun tilanne oli jo päällä. Monelle omakoti- ja mökkiasukkaalle se oli jo aivan liian myöhäistä: ei osattu varautua sellaiseen, mitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen. Kirkonkylän ympäristö muuttui järveksi.
Näin Lapissa toistui se, mitä on vuoden-parin sisään nähty eri puolilla Pohjanmaata ja etelässä Vantaanjoen varressa. Vesi nousee odottamatta, ihmiset ovat hädissään, talot kastuvat ja vahingot ovat suuret. On itse asiassa ollut vähällä, etteivät ne olisi kohonneet vieläkin suuremmiksi.
Elokuussa vesi oli Ylivieskassa rankkasateen myötä rautatieasemalla enää senttien päässä siitä, että sähköpääkeskus olisi kastunut ja junaliikenne pysähtynyt. Kesällä Suomenlahden pinta nousi myrskyssä niin, että Helsingin keskusta oli kastumassa. Loviisan ydinvoimalakin alkoi olla uhattuna.
Tämänkaltaiset uutiset ovat selvästi lisääntymään päin. Tietoa kasvavasta ongelmasta on. Lokakuussa maa- ja metsätalousministeriön johdolla esiteltiin tapoja, joilla Suomi valmistautuu sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Tiedossa on, että sään ääri-ilmiöt eli myrskyt, tulvat ja toisaalta poikkeukselliset kuivuudet yleistyvät. Sademäärän arvioidaan nousevan Suomessa lähivuosikymmeninä jopa viidenneksen nykyisestä.
Kaiken kaikkiaan Suomesta näyttää olevan tulossa selvästi entistä tuulisempi ja märempi paikka. Jos esimerkiksi iso lumikuorma sulaa äkillisesti, kuten Lapissa nyt tapahtui, käsillä on ongelmia.
Vakuutusyhtiöt eivät korvaa tulvavahinkoja. Tulvavakuutus on toistaiseksi ollut vain keskustelujen asteella. Nyt tilanne on se, että valtion maksama korvaus tulee pitkällä viiveellä, ja omavastuu on 20 prosentin luokkaa. Toisin sanoen iso tulvavahinko tekee väistämättä myös ison loven kukkaroon.
Omakoti- ja mökkirakentajan on tarpeen aina ottaa vesistön äärellä huomioon myös tulvan mahdollisuus. Silti on vaikea varautua siihen, että vesi nouseekin korkeammalle kuin koskaan ennen on tapahtunut. Nykyinen tulvavahinkolaki tarvitsee nopeasti uusimista, sillä se ei sovellu enää nykypäivään.
Viime vuonna valtion budjetissa oli varattu runsaat 800 000 euroa poikkeuksellisten tulvavahinkojen korvaamiseen. Todellinen tarve oli kymmenkertainen. Tämän vuoden perusrahoitus on entistä luokkaa, eikä se nytkään riitä.
"Eihän tämän mittaluokan vahinkoihin tarvitse varautua joka vuosi", arvioi maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen Kalevassa tiistaina. Viime vuosina nähdyn perusteella pitäisi. Tulvien lisääntyminen oli sitä paitsi mukana ministeriön itsensä laatimissa ilmastonmuutoksen sopeutumislinjauksissa. Ne olisi hyvä muistaa ministeriössäkin.
Varsinainen ongelma ei kuitenkaan poistu korvauksilla. Eri puolilla Suomea on tarpeen varautua ennen kokemattomiin tulviin, joita voivat aiheuttaa myös rankkasateet. On varauduttava ajoissa. Kun olohuone lainehtii, paperille jääneet suunnitelmat eivät paljon auta.