Yhdysvalloissa on tapana poimia vertauksia lännenfilmeistä.
Presidentinvaaleihin valmistautuvassa maassa laskeskellaan jo asetelmia kaksintaisteluun John McCain-Barack Obama. 71-vuotiaan republikaanin arvellaan olevan hyvä vanhenevana revolverisankarina. 46-vuotiasta demokraattia pidetään kokemattomampana mutta hänen uskotaan vetävän nopeammin.
Tarkkaan ottaen demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaan nimi ei ole vielä sataprosenttisen varma, sillä Hillary Clinton aikoo taistella loppuun saakka. Muutamia esivaaleja on vielä jäljellä. Lopullinen ratkaisu saatetaan nähdä vasta elokuun puoluekokouksessa, mutta useimmille on selvää, että demokraattiehdokkaan nimi on Barack Obama.
Hillary Clinton rimpuilee mukana siinä toivossa, että Obama kompastuisi johonkin skandaaliin. Avioelämään liittyvät asiat ovat amerikkalaispoliitikkojen kohdalla tunnetusti räjähdysherkkää materiaalia. Hillary Clintonin itsensä osalta koko maailma taitaa jo tietää keskeisimmät asiat.
Demokraattipuolueen taustavaikuttavat tekevät hartiavoimin töitä sen eteen, että Hillary Clinton heittäisi pyyhkeen kesään. Viimeisin täky on, että Hillary Clintonin vaalitaistoa varten ottamat henkilökohtaiset miljoonalainat maksettaisiin Obaman vaalikassasta.
Ihanneratkaisu demokraattiselle puolueelle olisi, että puolue lähtisi marraskuun presidentinvaaleihin parivaljakolla Obama-Clinton. Voi kyllä epäillä Hillary Clintonin suostuvan kakkoseksi.
Marraskuun vaaleihin on pitkä matka. Amerikkalainen media on armoton, jokainen kivi käännetään. Tämän vuoksi kovin vahvoja ennustuksia vaalien lopputuloksesta on tässä vaiheessa turha tehdä.
Sen verran voi sanoa, että Barack Obaman mahdollisuudet näyttävät erinomaisilta. Maata on kahdeksan vuotta hallinnut republikaaninen presidentti, jonka suosioluvut on alhaisemmat kuin yhdelläkään edeltäjällä. Keskeinen syy tähän on epäsuosittu sota Irakissa. Jättivaltion talous syöksyy hyvää vauhtia taantumaan, asuntomarkkinat ovat romahtaneet ja polttoaineiden hinnat nousseet pilviin.
Ehdokkaiden keskinäisessä vertailussakin Obama näyttää olevan vahvoilla. Hän on sukupolven nuorempi, dynaaminen ja muutosta lupaava. McCain on yrittänyt tehdä pesäeroa presidentti Bushiin, mutta varsinkin Irakin sodan kohdalla ero ei ole kovin näkyvä.
Ehdokkaiden välillä on kuitenkin yksi ero, jota ei saisi sanoa ääneen mutta joka toimii McCainin hyväksi. McCain on valkoinen, Obama musta.
Rasismi on yhä vaikuttava tekijä Yhdysvalloissa, vaikkei McCain voikaan käyttää sitä avoimesti hyväkseen. Hän voi kuitenkin lähestyä niitä valkoisia työläisäänestäjiä, jotka perinteisesti ovat äänestäneet demokraatteja ja joille Hillary Clinton olisi mieluinen ehdokas. Monelle duunarille musta presidentti ei tule kysymykseen.
John McCainia ei silti kannata tuomita ennakolta häviäjäksi. Hän on vanha kehäkettu, taitava yleisön villitsijä, joka on monessa asiassa poikkiteloin puolueensa kanssa. Ihonvärin sijasta McCain voi asettaa kyseenalaiseksi Obaman isänmaallisuuden ja leimata hänet vaaralliseksi vasemmistolaiseksi. McCain on luettu päinvastoin kuin George W. Bush poliittiseen keskustaan, siihen suureen valtavirtaan, josta Yhdysvaltain vaalien voittajat yleensä on poimittu.