Oulu
Tulopoliittiset ratkaisut ovat joskus olleet tarpeettomia, vaikkakaan eivät haitallisia. Useimmiten ne ovat olleet hyödyllisiä ja kriisiaikoina jopa korvaamattomia.
Tulosopimuksissa sovittavat asiat hoituisivat Teollisuuden ja työnantajain keskusliiton toimitusjohtajan Johannes Koroman mukaan myös normaalin lainsäädäntötyön yhteydessä, mutta työmarkkinajärjestöt haluavat pitää kiinni vallastaan.
Teollisuuden nokkamies Koroma ruotii tulopolitiikkaa kovin sanoin kirjoituksessaan Kanava-lehden maanantaina ilmestyvässä juhlajulkaisussa.
Koroman mielestä tulopolitiikan pitäisi olla osa kansallista talouspolitiikkaa eikä työelämän uudistushanke. Kaiken lisäksi tulosopimuksissa sovittu palkankorotusten laskentamalli on Koroman mukaan epäsolidaarinen, vaikka tavoitteena on solidaarinen palkkapolitiikka.
Kansantalouden keskimääräisestä tuottavuuden kasvusta ja inflaatiotavoitteesta lähtevä laskentamalli sopii hyvin teollisuuteen ja palveluihin, joissa tuottavuuden kasvu on nopeaa. Sen sijaan matalapalkkaisuuden ja työvoimavaltaisuuden yhdistelmä johtaa kannattamattomaan toimintaan. Yritykset lopettavat, siirtävät toimintansa halvempien työvoimakustannusten ja alhaisemman verotuksen maihin. EU:n laajentuessa tällaisia maita on tarjolla.
Seurauksena on Koroman mukaan se, että Suomesta loppuu vähitellen tekstiili- ja vaatetusteollisuus. "Samasta syystä meiltä puuttuvat monet henkilöpalvelut ja eräät palvelualat ovat alikehittyneitä", Koroma toteaa.
Tanskan malli
miellyttää
Järjestelmän uudistamista esittävä Koroma toivoo, että tulopolitiikka kulkisi kohti useampivuotisia raamiratkaisuja, jolloin päästäisiin eroon jäykästä järjestelmästä ja luokkataistelun aikaan kuuluvasta dialektiikasta.
Tavoittelemisen arvoisena Koroma pitää Tanskan mallia. Siellä keskusjärjestöt sopivat laadulliset uudistukset samoin kuin palkankorotusten raamit 3-4 vuodeksi kerrallaan. Raamien puitteissa yrityksissä päätetään vuosittain palkankorotuksista. Järjestelmällä saavutetaan useampivuotinen työrauha ja palkkaratkaisujen mitoitus talous- ja työllisyystilanteen perusteella.
Myös Suomessa pitäisi Koroman mukaan pyrkiä tähän, sillä Suomen järjestelmän suurimpia puutteita ovat lyhyet sopimuskaudet ja verkottumiseen liittyvä häiriöriskin lisääntyminen.
Koroma uskoo, että nykyinen "työmarkkinabyrokratia" olisi syntynyt ilman sopimuksia lainsäädännöllistä tietä, kuten muissa Euroopan maissa. Suomessa järjestelmän pohjana on tammikuun kihlaus ja asevelihistoria.
Työelämää koskevasta lainsäädännöstä voitaisiin raamiratkaisuissa neuvotella irrallaan vuosittaisista palkkaratkaisuista. "Palkantarkistuksissa voitaisiin paremmin ottaa huomioon taloudellinen tilanne ja työllisyys."
Yrityskohtaisen sopimisen elvyttämiseksi liittosopimuksia tulisi Koroman mukaan kehittää edelleen perälautamallin suuntaan. "Pääajatuksena olisi, että tes-määräyksiä sovelletaan, ellei paikallisesti toisin sovita", hän esittää.
Työmarkkinajärjestöt eivät kuitenkaan ole valmiita luopumaan vallastaan, joka niille kolmikannassa on annettu. Paljon puhuttu sopimusten teko yritystasolla ei Koroman mukaan näytä Suomessa todelliselta vaihtoehdolta.
"On vaikea uskoa liittojen luovuttavan pois keskeisen valtansa lähteen. Yrityksetkään eivät ole varauksettomasti valmiit ottamaan sopimista omiin käsiinsä. Kilpailuviranomaisetkin näyttävät hyväksyvän tämän kilpailukartellin", Koroma kirjoittaa.
Valta jopa lain pilkkuihin
Työmarkkinajärjestöjen valta ulottuu Koroman mukaan heikkojen hallitusten aikana pahimmillaan lainsäädännön pilkkuihin sakka. Työnantajille tulopoliittisessa sopimuksessa päätetyt lainsäädännölliset uudistukset ovat Koroman mukaan osoittautuneet usein edullisiksi
Tulopolitiikan kolmikantaisuutta ei voisi osoittaa selvimmin kuin mitä viime aikoina on tehty. "Hallituksen oma vaitonainen mies seuraa neuvotteluja alusta loppuun. Samalla hallitus saa lainsäädännöllisiä toimia edellyttävän tiedon varhaisessa vaiheessa", Koroma toteaa.
Yleissitovuuden myötä tulevaa henkilökohtaisen sopimisen sopimisoikeuden rajoitusta sietäisi Koroma mukaan tutkia nykyisen perustuslain valossa.
Tulopolitiikan tulevaisuus näyttää Koroman mukaan vahvalta. Edessä olevat suuret yhteiskunnalliset ongelmat ruokkivat kolmikantaista päätöksentekoa.
