Tulosajattelu kasaa kouluille paineita. Opettajilta vaaditaan yhä enemmän ja yhä tehokkaammin. Koulun on oltava taloudellisesti kannattava, tulosten täytyy olla kilpailukykyisiä ja opetuksen yksilöllistä.
"Koulujen tuloksellinen arviointi alkoi 1990-luvun puolivälissä. Ihmiset puhuvat tuloksellisuudesta, mutteivät ymmärrä, mitä se tarkoittaa tai puhuvat eri asioista", tiivistää Raudaskylän kristillisen opiston apulaisrehtori ja kasvatustieteen lisensiaatti Aini Oravakangas.
Taustalla omat kokemukset
Omakohtaiset kokemukset opettajan työstä saivat Oravakankaan kirjoittamaan väitöskirjan 'Koulun tuloksellisuus? Filosofisia valotuksia koulun tuloksellisuuden problematiikkaan suomalaisessa yhteiskunnassa'.
Väitöksessään Oravakangas ei anna vastauksia, vaan herättää kysymyksiä.
"Hallinto ja koulutuspolitiikka tarkastelevat tuloksellisuutta tehokkuuden, talouden ja vaikuttavuuden perusteella. Opettajien mielestä oppiminen on tärkeää, kun taas media kertoo tuloksellisuudesta asiakkaan eli veronmaksajan näkökulmasta. Neljäntenä ovat kansalaiset, jotka muistuttavat koulun kasvatuksellisesta tehtävästä", lajittelee Oravakangas.
Vaatimukset eivät päästä opettajia helpolla. Paineet näkyvät kouluissa kiireenä ja lähiopetuksen vähentymisenä.
"Kun opetusta tehostetaan, suurenevat luokkakoot ja opettajat uupuvat. Lisäksi yhä useammat koululaiset tarvitsevat erityisopetusta."
Koulut
kauppapalveluja?
Entisaikojen kouluissa opettajia kunnioitettiin enemmän. Nykyään koulut voi rinnastaa jopa kauppapalveluksi, jota maksetaan verorahoilla. Vanhemmat vaativat lapsilleen yksilökohtaista opetusta ja listaavat, kuinka heidän lastaan tulisi opettaa ja kohdella.
"Vanhemmat kokevat olevansa asiakkaita, joilla on oikeus vaatia koululta palveluita. Tuntuu, että 'asiantuntijoita' löytyy jo enemmän koulun ulkopuolelta kuin itse koulusta. Voidaankin kysyä, ovatko opettajat menettäneet asemansa asiantuntijoina?"
Oravakankaan mielestä koulu on kadottanut kyvyn puolustaa itseään. Kun koulu puhuu tunnepohjaisesti kasvatuksesta, mitataan tuloksellisuutta numeroilla. Esimerkiksi lukioita laitetaan paremmuusjärjestykseen ylioppilastulosten perusteella. Oravakankaan mielestä lajittelusta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä.
Menestyksen ihannointia
Kouluja kehitetään yhteiskunnan vaatimuksista. Koulutusta pidetään hyvinvoinnin turvaajana ja kansainvälisen kilpailun mittarina.
"Elinkeinoelämän vaatimukset asettavat paineita myös nuorille. Yhteiskunnan ihanteellinen ihmiskuva on menestyvä. Hänellä on hyvä kielitaito ja kulttuurien tuntemus, hän on hyvä kommunikoimaan ja hallitsee tietotekniikan sekä matemaattiset aineet."
Tavoitteet ovat siis korkealla. Oravakangas kertoo ihailevansa nuoria, jotka etenevät sujuvasti valintojen ja vaatimusten viidakossa.
Toisaalta hän kuitenkin tietää tavoitteiden olevan liian korkeita lapsille ja nuorille, joilla on oppimisvaikeuksia.
He voivat syrjäytymisen vuoksi ajautua muita herkemmin väkivaltaan, rikoksiin ja päihteisiin liittyviin ongelmiin.