Työmarkkinajärjestöt joutuivat vääntämään itsensä lähes umpisolmuun saadakseen aikaan esityksen eläkkeiden laskentatavan uudistamisesta. Vaivan näkö kannatti. Eläkejärjestelmä paranee selvästi, jos hallitus laatii oman esityksensä järjestöjen esityksen pohjalta.
Eläkerutistuksen loppunäytös ei ollut kaunista katseltavaa, kun Akava irtautui varhain torstaina syntyneestä ja saman päivän iltana allekirjoitetusta sopimuksesta. Se on kuitenkin sivuseikka suuressa kokonaisuudessa. Pääasia on, että sopu syntyi, että neuvottelutulos on selvästi parempi kuin kaikki aiemmin esillä olleet mallit ja että hallitus on valmis viemään asiaa eteenpäin Akavan irtautumisesta huolimatta. Niin sen pitääkin tehdä. Suurta uudistusta ei voi kaataa yhteen järjestöön.
Toimitusjohtaja Kari Puron ohjauksessa syntynyt esitys Suomen yksityisen lohkon työeläkejärjestelmän uudistuksesta on hyvin monimutkainen ja monia yksityiskohtia sisältävä paperi, jossa melkein kaikki tuntuvat olevan voittajia - ainakin järjestöjen suitsutuksen mukaan. Olennaisinta on kuitenkin muistaa, mihin uudistusta tarvitaan: nopeasti kasvavien eläkemenojen kasvun hillintään. Kun uudistuksella leikataan kustannuksia, on selvää, etteivät kaikki voi voittaa.
Uudistuksen vaikutukset eivät tule näkyviin nopeasti, koska uusi eläkepalkan laskutapa on määrä ottaa käyttöön vasta vuodesta 2005 lähtien. Pitkän päälle siitä arvioidaan koituvan muutaman prosentin säästöt. Säästöt nousevat huomattaviksi, koska eläkepotti, josta summa lasketaan, nousee yli yhteentoista miljardiin euroon.
Eläkemenojen kasvua hillitään esityksessä kahdella eri tavalla: toisaalta yrittämällä nostaa erilaisilla kepeillä ja porkkanoilla keskimääräistä eläkeikää ja toisaalta ottamalla käyttöön Ruotsin tavoin niin sanottu elinaikakerroin vuodesta 2009 lähtien. Mitään varmaa tietoa keskimääräisen eläkeiän noususta ei ole. Laskelmat perustuvat oletuksiin. Ne näyttävät kuitenkin olevan suhteellisen realistisia. Eläkeiän pitäisi nousta uudistuksen takia kahdella, kolmella vuodella.
Sen sijaan elinaikakertoimen vaikutus on hyvin konkreettinen. Kerroin alentaa vakuutusmaksun nousupainetta selvästi. Käytännössä kyse on siitä, ettei eläkejärjestelmän pääoma-arvoa nosteta, vaikka ihmisten elinikä pitenee. Työntekijä voi säilyttää silloin eläkkeensä tason vain työskentelemällä ja maksamalla pitempään eläkemaksuja.
Eläkepalkan laskentaan on tulossa 53 ikävuodesta lähtien niin sanottu superkarttuma, joka nostaa eläkkeitä selvästi. Sen saamiseksi työntekijä joutuu kuitenkin maksamaan palkastaan korotettua eläkevakuutusmaksua. Hän siis rahoittaa osittain itse superkarttumansa. Lisäkustannus ei ole vähäinen: esimerkiksi 6 000 euron palkasta joutuisi maksamaan 27 euroa korotettua maksua kuussa.
Uudistukseen sisältyy myös kyseenalaisia kohtia. Eläkettä kertyisi esimerkiksi opiskeluajalta, vaikka opiskelijat ovat jo yhteiskunnan tukijärjestelmän pirissä. Alle kolmivuotiaan lapsen hoidosta saisi myös eläkettä. Tämä uudistus on kuitenkin välttämätön nykyiseen laskutapaan sisältyvien selvien epäkohtien ja epäoikeudenmukaisuuksien takia.
Eläkkeiden laskentaan kaavailtu ja paljon vastustusta herättänyt keskipalkkamalli parani olennaisesti jatkoajalla ja se on nyt hyväksyttävissä. Uudistusesitys on tärkeä myös siksi, että se avaa mahdollisuuden yksinkertaistaa koko eläkejärjestelmää.