Taloustieteilijät ovat perinteisesti ajatelleet, että tulonjaon epätasaisuus ja taloudellinen kasvu kuuluvat yhteen.
Perustelu on yksinkertainen. Jos kaikkien tulot ovat yhtä suuret, kenelläkään ei ole kannustimia lisätä työskentelyä tai investoida yritykseen lisätulojen hankkimiseksi. Mistä se taloudellinen kasvu silloin syntyy?
Mutta kovin kasvuhakuiselta ei tunnu toinenkaan ääripää, orjaleiri, jossa yksi ihminen saa kaikki tulot ja muut eivät saa mitään. Todelliset tilanteet ovat jossain näiden ääripäiden välissä.
Kysymys kuuluu, kuinka suuret tuloerot olisivat kasvun kannalta edullisimmat.
Tähän tuskin löytyy yleispätevää vastausta, koska maiden välillä on suuria eroja.
Tuloja voidaan tasata tulonsiirroin, mutta myös julkisten palvelujen kautta.
Monet ovat väittäneet, että tulonjaon tasaus suurituloisilta pienituloisille on talouskasvun kannalta hyvä asia.
Perustelu on se, että pienituloiset elävät ”kädestä suuhun” ja kuluttavat koko tulonsa, kun taas suurituloiset säästävät suuren osan tuloistaan. Tulonsiirrot pienituloisille lisäävät heidän kulutustaan enemmän kuin suurituloisten kulutus vähenee.
Tähän väitteeseen voi liittää kaksi varausta.
Ensinnäkin pitkällä aikavälillä talouskasvua ei määrää kulutuskysyntä vaan investoinnit, innovaatiot ja teknologinen kehitys.
Niihin taloudellisilla kannustimilla varmaankin on keskeinen merkitys.
Toiseksi kaikki ”kädestä suuhun” elävät kotitaloudet eivät ole pienituloisia eivätkä varattomia. Monilla keskituloisilla ja keskivarakkailla kotitalouksilla on niin paljon asuntovelkaa, että kaikki säästöt menevät lainojen maksuun.
Tuloerot ovat parin viime vuosikymmenen aikana kasvaneet miltei kaikissa maissa, myös Suomessa.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja talousjärjestö OECD ovat julkaisseet laajaan kansainväliseen aineistoon perustuvia tutkimustuloksia, joiden mukaan tuloerojen kasvu on hidastanut taloudellista kasvua sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa.
Tulos on mielenkiintoinen siksi, että se nostaa uudella tavalla esiin kysymyksen, voisiko tulonjakoa tasaamalla tukea taloudellista kasvua.
Väitettä, jonka mukaan suuret tuloerot hidastavat talouskasvua, voi perustella ainakin kolmella eri tavalla.
Ensinnäkin suuret tuloerot vaarantavat yhteiskuntarauhan ja poliittisen vakauden. Poliittinen epävakaus haittaa taloudellista kasvua, koska silloin maa ei houkuttele investointeja.
Tämä pätee moniin kehitysmaihin, mutta ei kehittyneisiin länsimaihin – ainakaan toistaiseksi.
Toiseksi talouskasvu kärsii myös, jos hallitukset reagoivat suojaamalla työpaikkoja sen sijaan, että nopeuttaisivat työvoiman siirtymistä häviämään tuomituilta aloilta uusille ja nouseville aloille.
Tällaisen väistämättömän rakennemuutoksen estäminen hidastaa talouskasvua.
Kolmas ja ehkä vakuuttavin selitys on se, että suurten tuloerojen vuoksi mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu.
Pienituloisten perheiden jälkikasvu jättää opinnot kesken.
Koulut eriytyvät siten, että hyvää opetusta saa vain hyvätuloisten asuinalueilla. Investoinnit osaamiseen jäävät liian pieniksi, koska monien lahjakkaiden kyvyt jäävät käyttämättä.
Aiemmin investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin loivat talouskasvua. Silloin suuret tuloerot saattoivat olla kasvun kannalta hyödyllisiä, koska investoinnit edellyttivät säästöjä. Niitä kertyi vain suurituloisille.
Nykyaikaisissa talouksissa taas ihmisten osaaminen on keskeinen talouskasvun lähde. Talouskasvu kärsii, jos investoinnit osaamiseen jäävät tuloerojen kasvun vuoksi pieniksi.
Tätä näkemystä vahvistaa kansainvälisissä vertailuissa tehty havainto, jonka mukaan sosiaalinen liikkuvuus on suurten tuloerojen maissa pienempää kuin pienten tuloerojen maissa.
Lisäksi tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että talouskasvu kärsii, jos ero kaikkien pienituloisimpien tulojen ja keskitulojen välillä kasvaa.
Suomen talouskasvu on ollut surkeaa jo pitemmän aikaa. Sitä ei ainakaan toistaiseksi ole voinut johtua tuloerojen kasvusta.
Toisaalta jos kansantalous pysyy yhtä surkeana, pienituloisten joukko kasvaa.
Siksi tulevan kasvun kannalta kaikkein oleellisinta on pitää huolta siitä, että mahdollisuuksien tasa-arvo säilyy.
Koulutus on avainasemassa, samoin syrjäytymisen ehkäiseminen.
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.
Kolumni