Kemi Kun Suomi liitettiin osaksi Venäjää 1809, raja Ruotsia vastaan vedettiin Tornion-, Muonion- ja Könkämäjokiin. Aluksi raja ei juuri vaikuttanut elämään ja tavaratkin ostettiin sieltä, mistä ne halvimmalla sai. Ajan oloon verotuloja vaille jääneet valtiot kuitenkin alkoivat rajoittaa kauppaa ja jokivarteen perustettiin tulliasemia.
Uusi meno maksuineen ja rajoituksineen ei rajan asukkaita miellyttänyt ja tavaroita ryhdyttiin kuljettamaan salaa ohi tullipaikkojen. Alkoi salakuljetus eli joppaus. Tuli joppareiden kuninkaita ja keisareita, kiinni jäämisiä ja täpäriä pelastumisia. Kyttäilyä ja käsikähmää.
Kyvykkäimmät ja häikäilemättömimmät tekivät omaisuuksia. Syntyi uusia puhuttelu- ja haukkumanimiä kuten tullihurtta ja rajakyylä.
Tarinat ja legendat jäivät elämään. Tätä tarinoiden tavarataloa peilaa myös puolen vuosikymmenen takainen Joppausooppera, jonka käsikirjoitti Bengt Pohjanen Ruotsin Överkalixista ja sävelsi Kaj Chydenius. Myös Pohjasen isä oli joppari eikä suinkaan vähäisimmästä päästä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Ruotsiin salakuljetettiin muun muassa tupakkaa, hevosia, oravannahkoja, lihaa, jauhoja ja voita. 1920-30-luvuilla sinne vietiin virolaista pirtua. Joppauksen kulta-aika tuli kuitenkin 2. maailmansodan jälkeen. Sodan kokeneessa Suomessa oli pula siitä kaikesta taivaan mannasta, mitä vuosisataisessa rauhantilassa uinunut Ruotsi oli pullollaan. Sortimentti oli lähes loputtoman laaja. Kahvin joppaus jatkui 1960-luvulle.
Ruotsiin salakuljetettiin sodan jälkeen lihaa, viinaa, tupakkaa ja armeijan autoista varastettuna renkaita.
Rajan porttien auettua EU:n
myötä sepposen selälleen, on käyty oikeutta suomalaisen polttoöljyn verottomasta viennistä yksityisten omakotitalojen lämmitykseen. Öljyä on kuljetettu myös tankkiautoilla.