Vallan hirmuisia tapauksia on tapahtunut viime päivinä niin meillä kuin muuallakin. Amerikka melkein hukkui hirmumyrskyyn. Suomessa ei ole saatu järjestetyksi piirikunnallisia kyykkäkisoja suurempia urheilutapahtumia ilman trombeja ja kaatosateita. Lintuinfluenssa tulee jo suolla, sen näki rastas. Lokit mätänevät kesken lennon ja varisevat suoraan Eelan laariin tutkijoiden kynsiin. Lapset ja opettajat sairastuvat kouluruoan pöpöistä. Satatuhatta oululaista on hakeutunut Ouluhallin suojiin turvaan pahalta maailmalta, kuin neworleansilaiset omaan Superdomeensa.
Ettäkö mitäkö tämä kaikki tarkoittaa? Sitähän se tarkoittaa, että kasvihuoneilmiö kaikkine vaivoineen on saapunut maapallollemme, kuten ennustettu on.
Eikä tämä tähän lopu. Esimerkiksi eläinkunnassa on tapahtumassa muutoksia, jotka vaikuttavat elämäämme täälläkin napapiirin rajoilla.
Etelän kiusankappaleet hirvikärpäset tulevat vuosi vuodelta lähemmäksi ja alkavat järsiä pohjoisiakin ihmisiä. Tappajaetanat tulevat perässä; muutaman vuoden kuluttua ne syövät Oulun ja Lapin lääneissäkin laitumet ja metsät putipuhtaiksi, ja siinä sitä sitten ollaan kaikkien rauhoitusalueittemme kanssa.
Punkit ovat jo tänne tulleet. Ne tarraavat ukkovarpaisiin ja koirankuonoihin pahemmin kuin takiaiset, eivätkä lähde irti hohtimillakaan ennen kuin uhriparalla on yllänsä täysimittainen borrelioosi.
Hailuodossa pääsi karkuteille lauma emuja, kun ne huomasivat ympäristön alkaneen muistuttaa perinteisiä kotiseutujaan, Australiaa.
Kun selataan eläin- ja vitsauskirjaa vähän pitemmälle, nähdään, että seuraavaksi Oulujoen saattavat ylittää itäafrikkalaiset horkkamoskiitot. Niiden hyvä puoli on siinä, että ne työntävät tieltään perinteiset kesäkiusaajat, suomalaiset sääsket, mutta valitettavasti ne samalla levittävät horkkatautia eli malariaa.
Kohta perässä alkaa tulla kuumia scirocco- ja harmattan-tuulia jostain Saharasta. Ne sulattavat viimeisetkin lumet ja suistavat laskettelukeskuksemme bankrottiin.
Tuulten mukana tulee piikkipensaiden siemeniä, myrkkyhämähäkkejä ja entistäkin tautisempia linnunkuvatuksia, joiden rinnalla Oulun lokit näyttävät terveyssisarilta.
Suomen metsäteollisuus tervehtii aluksi ilolla Suomeen kasvavaa läpitunkematonta sademetsää, mutta kun se tajuaa, että metsä tosiaan on läpitunkematonta, koko klusteri ajautuu konkurssiin ja siirtää tehtaansa äärimmäiseen Siperiaan. Tänne jäävissä viidakoissa mellastavat orangutangit, kissapedot ja kuristajakäärmeet, jotka syövät suihinsa ne asujaimet, jotka eivät ole ymmärtäneet ajoissa karata.
Mutta jotainhan sentään täytyy olla tehtävissä näin kammottavan kohtalon estämiseksi. Onneksi on, vieläpä aika helppo konsti: julistetaan Suomeen talvi. Se tapahtuu siten, että ensin hölistään muutama päivä intiaanikesästä, sitten ajetaan ensimmäiset liukkaan kelin kolarit ja lopulta saadaan aikaan kokonainen kaaos, kun talvi yllättää autoilijat. Ei sekään ihan mukavaa ole, mutta parempi sentään kuin kasvihuoneilmiön aiheuttamat kauhut.