Surkuhupaisa uutinen viikonvaihteessa Tohmajärveltä: hotelli helpotuksessa asioinut hälvensi istuntonsa muistot raapaisemalla tulitikun, tikusta lensi kipinöitä pyyhkeisiin - ja pyyhkeissä kyteneet kipinät roihahtivat lopulta lieskoiksi, joista koitui parin tuhannen euron palovahingot.
Mokomatkin tikut - kipinöivät ja katkeilevat nykyään vähän miten sattuu, eikä ihme, nehän tehdäänkin ties missä, saatettiin tuumata useammassakin kodissa Tohmajärven tulipalouutista lueskeltaessa.
Myös Kuluttajavirastossa tiedetään kuluttajien tuskailevan katkeilevia, räiskyviä tai huonosti syttyviä tikkuja, myöntää tuoteturvallisuusinsinööri Karoliina Puolanne. Ilmoituksia huonolaatuisiksi arvioiduista tulitikuista kiirii aika ajoin.
"Viimeksi kesän kynnyksellä pyysimme tikkujen maahantuojilta selvityksiä tikkujen omavalvonnasta. Selvitysten perusteella laadunvalvontaa hoidetaan kuitenkin ihan asiallisesti", Puolanne sanoo.
Suomessa tikunvalmistus tyrehtyi runsaat kymmenen vuotta sitten Swedish Matchin lopetettua Finn-Matchilta ostamansa tehtaan Vaajakoskelta.
Tätä nykyä Suomeen tuodaan tulitikkuja ainakin Ruotsista, Virosta, Intiasta, Venäjältä, Kiinasta, Puolasta ja Tshekistä.
Yksi suurimmista maahantuojista on Suomen Mitten Oy, jonka kautta kulkee vuosittain noin 900 miljoonaa tikkua. Yritys valmistuttaa tulitikkunsa pääosin Intiassa. "Tikkujemme puuraaka-aineena käytetään venäläistä haapaa", kertoo Harri Aaltonen.
Pienempi maahantuoja Euromatches tuo tikkunsa puolestaan lähinnä Puolasta ja Tshekistä, ja näissä tikuissa käytetään viljeltyä poppelia, kertoo toimitusjohtaja Heimo Peltonen.
Liikesalaisuuksiin vedoten Aaltonen ja Peltonen eivät paljasta tikkujensa raapaisupään kemiallista koostumusta. Rikkiä niissä ei kuitenkaan ole, koska sen käyttö on tulitikuissa EU-standardien mukaan kielletty.
Aaltonen ja Peltonen vakuuttavat, että tikut pyritään testaamaan niin kuin voidaan ennen niiden päätymistä kuluttajille .
"Tikkujen joka tuotantoerästä tehdään valmistuspaikalla kymmenien kohtien testit, lisäksi teemme täällä joka saapumiserästä testin eli raavimme noin 240 tikkua konttia kohden. 2000-luvulla olemme joutuneet käännyttämään yhden kontin takaisin, koska laatu ei ollut sitä mitä piti", Aaltonen kertoo.
Peltosen mukaan Euromatchesin tikkueristä ei ole jouduttu palauttamaan yhtäkään sen vajaan kymmenen vuoden aikana, minkä hän on ollut mukana bisneksessä.
Markkinoilla on eripituisia ja -vahvuisia tulitikkuja, mutta tyypillisimmät nykytikut ovat ohuempia kuin Suomessa aiemmin valmistetut, Mittenin Aaltonen arvioi.
Jos askista sattuu löytymään silmin nähden rikkinäinen tikku, se kannattaa jättää käyttämättä, Aaltonen painottaa. "Kannattaa myös muistaa, että elävän tulen kanssa voi aina epäonnistua."
Hän lisää huomanneensa, että parhaiten tulitikkujen kanssa tuntuvat pärjäävän vanhemmat ja maalla asuvat ihmiset.
"Tärkein vinkki kuluttajalle on, että tulitikku pitää raapaista aina itsestä poispäin", Heimo Peltonen muistuttaa.
Hajunpoistoon Harri Aaltonen ei nykytikkuja suosittele. "Perinteiset rikkiä sisältäneet tulitikut olivat siinä tarkoituksessa ookoo, sitä vastoin nykyiset eivät enää edes vie hajua."