Jo bändin ulkoisesta olemuksesta huomaa, ettei kyseessä ole mikään autotalliin jämähtänyt porukka. Oululaisen hardrockbändin jäsenet tarttuvat soittimiinsa, virittelevät hetken instrumenttejaan tottuneen oloisena ja päästävät ilmoille yhden biiseistä.
Viimeisimpänä saavutuksenaan bändillä on paikka Kalevan bändikilpailu Chilin finaalissa, joka järjestetään Oulun Teatrialla 21. toukokuuta.
Lukion ensimmäistä vuottaan tällä hetkellä käyvät kuusitoistakesäiset Jimi Välikangas, Jiri Paavonaho, Santeri Sirviö, Antti Hissa ja Mauno Santalo kertovat kukin harrastaneensa musiikkia jo tarha- ja ala-asteajoista lähtien, osa on aloittanut klassisella musiikilla. Yläasteelta lähtien bändi on kehkeytynyt eri kokoonpanojen kautta nykyiseen muotoonsa. Vuoden 2009 tienoilla luotu ja puolisen vuotta sitten nykyiseen kokoonpanoonsa päätynyt yhtye on saavuttanut ikäisekseen jo paljon. Temple Balls, mistä kaikki alkoi?
"Andy McCoyn elämänkerran innoittamana päätettiin pistää bändi kasaan", pojat muistelevat. Myös bändin nimen, josta ei sen enempää, antoi sama kirja. Ensimmäisen keikkansa pojat soittivat vuoden 2010 alkupuolella ja sen jälkeen kilpailuista on lohjennut finaalipaikkaa ja jopa voittoa. Sisulla Stagelle-kilpailun voitettuaan pojat pääsivät lämmittelemään rockyhtye Suburban Tribeä Helsingin Nosturiin, ja yhdeksi huippuhetkistään bändi mainitsee lisäksi mm. oman treenikämpän löytymisen monen kuukauden etsinnän jälkeen.
Temple Balls taisteli itsensä Chilin finaaliin Oulun karsinnoista; bändi toivoisi finaaliesityksen menevän paremmin kuin karsinnoissa, joissa pojat kertovat soittaneensa yhden huonoimmista keikoistaan. Chilin huikea palkinto siintää nuorten muusikoiden silmissä; Qstock-festivaaleille olisi kunnia päästä soittamaan.
Oulun tarjoamissa resursseissa bändikulttuurille olisi yhtyeen mukaan parantamisen varaa. Harjoitustilaa on kuulemma todella vaikea löytää; aluksi bändi soittelikin vain siivouskomeron kokoisessa tilassa. Lisäksi pojat toivoisivat kaupunkiin enemmän kohtauspaikkoja nuorille.
Pari demoa tehnyt yhtye suuntaa ensi keväänä studioon ja suunnitelmissa olisi jossakin vaiheessa pitkäsoiton teko. Yhteinen unelma olisi päästä tekemään musiikkia ulkomaille. Kuinka on sitten mahdollista erottua lukuisten bändien joukosta?
"Visuaalisuudella", pojat vastaavat yksissä tuumin. Bändin on oltava näyttävä, sillä ketään ei kuulemma kiinnosta katsella vaelluskengät jalassa soittavaa bändiä. "Meiningin on myös oltava hyvä riippumatta yleisön määrästä ja lava on osattava ottaa haltuun, eikä seistä kuin tikku suossa."
Bändille on todettu, että he voisivat olla kolmen vuoden päästä Japanissa ja viiden vuoden päästä Amerikassa. Vaikka haave olisikin ammatti musiikin parissa, ovat pojat realistisia.
"Jos musiikista ei tule ammattia, alan lottoamaan", kitaristi Santeri toteaa. Muilla mielessä pyörivät työskentely esimerkiksi armeijassa tai kaivosalalla; varasuunnitelmia siis löytyy. On perinteisen mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle -kysymyksen aika. "En ole muuten edes miettinyt tätä koskaan", solisti Mauno huudahtaa mutta lisää, että ottaisi mukaansa tuulettimen.
Kitaristi Jiri ottaisi levysoittimen, rumpali Antti ottaisi Jirin. Santeri ja Jimi järkeilevät ottavansa mukaan veneen. Bändissä tuntuu olevan kaikki palaset kohdillaan, joten ei ole kuin ajan kysymys jolloin he matkaavat ympäri maailmaa rahaa bootseissaan.
Temple Balls esiintyy yhdessä Santa Cruzin ja Faceliftin kanssa Kulttuuritalo Valveella 30. huhtikuuta. Lippuja, jotka ovat muutaman euron luokkaa, saa sekä bändeiltä että ovelta.
Kirjoittaja kuuluu Kalevan Nuorten kirjoittajien ryhmään.