Kiireellisen ja vastuullisen työnsä välissä oululaiset palomiehet juhlivat keskuudessaan lauantaina. Juhlan syy on 27. helmikuuta 1947 perustettu Oulun palomiesyhdistys. Yhdistyksellä on ikää mittarissa 60 vuotta.
Oulu on tunnettu tulipalokaupunki. Oulussa on sammuteltu tulipaloja läpi vuosisatojen joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Kaupunki on palanut maan tasalle 1822 ja 1882.
Palotoimi lepäsi vapaaehtoisten harteilla aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Oulun kaupunki sai vakinaisen palokunnan 1917.
Vakinaisten palokuntien perustamista kaupunkeihin vauhdittivat suojeluskunnat, sillä nuoret miehet menivät innokkaammin suojelus- kuin palokuntaan. Niinpä vakinainen väki sammutuspuolelle oli tarpeen.
Vakinaisten palomiesten määrä kasvoi ennen talvisotaa seitsemästä 24:ään. Nyt Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen laajalla alueella palveluksessa on yli 200 henkilöä, joista juhlivan palomiesyhdistyksen jäseniä on 157.
Yhdistystoimintaan 1940
Oulun vakinaisten palomiesten yhdistys perustettiin 1940. 1945 yhdistys muutti nimensä Oulun vakinaisten palomiesten työhuonekunnaksi ja juhliva Oulun palomiesyhdistys siis perustettiin 1947.
Yhdistyksen perustaja oli myöhemmin palopäälliköksi noussut Eino Puusti. Palomiesyhdistys on Suomen Palomiesliiton SPAL:n jäsen.
"Alkuajan toiminta oli innokasta. Ensimmäisenä vuonna kokouksia oli pidetty 28 eli joka toinen viikko", kertoo yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja palomies Pasi Mänty.
Hän vinkkaa, että yhdistyksen historiikin kirjoituksesta saattaisi jollekin opiskelijalle olla hyvä homma.
Polttavia muutoksia
Yhdistyksen toiminta on nykyäänkin innokasta. Ei kuitenkaan niin innokasta, että lauantaisten juhlien ajan palolaitos uinuisi tyhjillään. Työaika osuu kahden vuoron kohdalle.
Puheenjohtaja vakuuttaa, että vuosien 1995, 1997 ja 1998 palomieslakoista Oulussa on toivuttu hyvin eikä niin sanottua jälkipyykkiä juuri ollut.
Tämän hetken suurimmat koetukset ammattiyhdistystoiminnalle ovat aiheuttaneet aluepelastuslaitoksen tuomat muutokset.
"Vanhat sopimukset irtisanottiin, kokonaispalkoista ja -työajoista luovuttiin. Seurauksena ovat olleet runsaat sairaslomat ja lisääntyneet ylityöt. 16 ammattimiestä on kyllästynyt ja lähtenyt firmasta", Pasi Mänty kertoo mullistuksen käytännön seurauksista työntekijöille.
Eläkeikäkin on noussut 55 vuodesta 63-68:aan vuoteen.
"Tietysti lähtijöiden tilalle on tullut nuorta, osaavaa väkeä, mutta kyllä tässä ammatissa 10 vuoden käytännön kokemuskin on arvossaan. Työaikamuutosten myötä on vaara, ettei väsynyt palomies onnistu hoitamaan täysillä hommaansa. Laatu kärsii", Mänty juttelee palolaitoksen nykytuntemuksista.
"Työnantaja on kohdellut kovalla kädellä meidän rivejä, mutta historia osoittaa, ettei periksi anneta. Palomiehet eivät kuitenkaan lähde kadehtimaan sairaanhoitajille luvattuja tasokorotuksia", Mänty vakuuttaa.
Palomies oma rotu
Oulun keskuspaloaseman miehistökeittiössä Pasi Männyn puheille nyökytellään. Paikalla olevat palomiehet ovat yhtä mieltä, että palomiehen ammatti vaatii tiettyä luonnetta.
30-vuotta alalla ollut palomies Hannu Hyväri kehuu ammattia. "Työpäivät ovat vaihtelevia. Ammatinvaihdos ei ole kaduttanut. Tulin Kemiralta. Soitin Puustin Einolle ja kysyin töitä. Sinne jäivät koneasentajan hommat."
"Kyllä minä tykkään tästä. Ei vaara sinänsä viehätä, mutta siinä on oma hohtonsa mennä auttamaan ihmisiä. Se ei ole mitään sankaruutta. Määrättyä ihmisluonnetta tämä vaatii. Työ antaa paljon", palomies Juha Karjalainen miettii.