Tu­li­ko­rit ja -padat yleis­ty­vät ko­ti­pi­hoil­la, mutta mistä puut? Polt­to­pui­den hin­nois­sa ja laa­dus­sa on isoja eroja

Jos pihalle ei ole mahdollista rakentaa pysyvää tulisijaa, voi turvautua erilaisiin tulikoreihin tai -patoihin.

Lauri, Silva ja Elina Kriston lisäksi nuotiopiirille mahtuu monta muutakin paistajaa. Nuotiopaikka toimii koko perheen oivallisena lähiretkipaikkana myös talvella. Halot kulkevat kätevästi nuotiopaikalle omassa laatikossaan. Myös itse tulisija on siirrettävää mallia. Elina Kristo nauttii savun tuoksusta ja sytyttää syksyn tullen mieluusti tulen kotipihansa nuotiopaikalle. Silva, Elina ja Minea Kristo aikovat syksyn mittaan paistaa vaahtokarkkien lisäksi myös makkaraa ja lettuja. Kaikki Suomessa myytävät polttopuut eivät ole kotimaista. Myynnissä on myös Venäjältä ja erityisesti Virosta tulevaa polttopuuta.
Lauri, Silva ja Elina Kriston lisäksi nuotiopiirille mahtuu monta muutakin paistajaa. Nuotiopaikka toimii koko perheen oivallisena lähiretkipaikkana myös talvella.
Lauri, Silva ja Elina Kriston lisäksi nuotiopiirille mahtuu monta muutakin paistajaa. Nuotiopaikka toimii koko perheen oivallisena lähiretkipaikkana myös talvella.
Kuva: Eriika Ahopelto

Jos pihalle ei ole mahdollista rakentaa pysyvää tulisijaa, voi turvautua erilaisiin tulikoreihin tai -patoihin. Tamperelainen Kriston perhe rakensi omalle pihalleen nuotiopiirin. Tuli ei kuitenkaan syty ilman puita. Polttopuiden hinnat ovat nousussa ja myynti muutenkin murroksessa. Eteläisessä Suomessa polttopuita myydään kilowattikaupalla, kun pohjoisemmassa myynti on vielä heittokuutiopohjaista.

– Vaahtokarkkeja! Nyt, äiti! Koska paistetaan vaahtokarkkeja, pohtii 4-vuotias Alvar Kristo ja heiluttelee jalkojaan puupöllillä istuessaan.

Elina Kristo heltyy ja antaa rasiasta yhden karkin. Nuotio on vasta sytytetty, ja hetki pitäisi pienen paistajan vielä malttaa odottaa sulavaa herkkua.

Tamperelaisessa Kriston perheessä ei joka ilta paisteta vaahtokarkkeja iltapalaksi. Keväällä valmistuneella nuotiopaikalla ei ole liiemmin vielä istuskeltu ja fiilistelty elävän tulen äärellä, mutta kesän vaihtuessa syksyyn nuotiopiirille hakeudutaan useammin.

– Jo pihasuunnitelmaa tehdessä yksi toivottu elementti oli nuotiopaikka tai jokin tulisija, jossa voisi olla oikeaa tulta. Terassilla on kaasutakka, mutta juuri elävän tulen kaipuu oli hakusessa, ja se savun tuoksu, muistelee Elina Kristo talon rakennusvaiheessa tehtyjä suunnitelmia.

Hankalinta oli löytää tulisijalle tarpeeksi iso, mutta silti tyylikäs pohja. Kristot pohtivat hetken kaivonrenkaan ympärille itse tehtyä kokonaisuutta tai corten-teräspataa.

– Halusin, että nuotiopohja on tarpeeksi vankka mutta silti tarpeen tullen siirrettävä. Siksi kaivonrengas olisi ollut viimeisenä mielessä, Elina Kristo sanoo.

Nuotiopaikan pohja on samaa kivetystä kuin pihalla muutenkin. Valurautaisen tulisijan tyyli noudattaa Kriston pihan teemaa ja on kaunis muttei pistä liikaa silmään.

Liekit ja savu herättävät toki huomiota, ja savu tuntuu kulkeutuvan aina väärään suuntaan.

Elina Kristo nauttii savun tuoksusta ja sytyttää syksyn tullen mieluusti tulen kotipihansa nuotiopaikalle.
Elina Kristo nauttii savun tuoksusta ja sytyttää syksyn tullen mieluusti tulen kotipihansa nuotiopaikalle.

Kristojen lähinaapureiden kanssa tulisijasta onkin ollut puhetta. Pari omakotitaloasujaa on innostunut itsekin hankkimaan omat tulisijat.

– Elävän tulen kanssa tulee itsellekin aina sellainen olo, että onhan kaikki ok. Emme sytytä tietenkään nuotiota kovalla tuulella ja tarkistamme metsäpalovaroitukset, Kristo toteaa.

Ulkotulisijat ovat suurentuneet

Ulkotulisijojen suosio on näkynyt niitä myyvissä liikkeissä jo parin vuoden ajan.

– Ulkotulisija on eräänlainen jätkänkynttilän korvike enkä usko, että trendi ihan heti kääntyy laskuun. Elävällä tulella on oma paikkansa ja aikansa, kertoo Clas Ohlson -ketjun myymäläpäällikkö Sami Välimäki.

Hänen mukaansa kaikkein suosituimpia ovat 30–50 euron hintahaarukassa olevat tulisijat, joihin menee muutama klapi.

– Uusimmat mallit ovat kuitenkin koko ajan suurentuneet. Esimerkiksi uusin tuote on jo melkein metrin korkuinen ja halkaisijaltaan 77-senttinen pallo.

Ulkotulisijoihin on saatavilla muun muassa grilliritilää ja peltialustoja, jotka ovat tulikorien välittömässä läheisyydessä.

Välimäki kertoo, kuinka ostotilanteessa kuluttajalle tarjotaan palamatonta alustaa, joka voi vapauttaa pihassa enemmän vaihtoehtoja tulisijan käyttöpaikalle.

– Emme kuitenkaan voi vaikuttaa tuotteen käyttöön asiakkaan kotona. Minulla on vakaa käsitys siitä, että kuluttajat ovat tietoisia riskeistä ja siitä, ettei tuli ole leikin asia.

Huomautuksia mainonnasta

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ei testaa ulkotulisijoja. Tuotteita tarjoavia yrityksiä koskee kuluttajaturvallisuuslain mukainen huolellisuusvelvoite. Käytännössä yrittäjä vastaa siis siitä, ettei tuotteista aiheudu vaaraa kenellekään.

Tukesille ei ole tullut tulisijoista johtuneita onnettomuusilmoituksia eikä yhtäkään ulkotulisijatuotetta ole vedetty pois markkinoilta.

– Oma-aloitteisesti olemme käsitelleet paria tapausta tuotteen markkinoinnin osalta, ja niistä annettiin huomautus. Mainoksissa tulisijoja käytettiin puuterassilla, mikä ei ole turvallinen käyttötapa, kertoo Tukesin kuluttajatuotteiden ylitarkastaja Jyri Pekkanen.

Hänen mukaansa markkinoilla on isoja pihatakkamalleja, joiden pohja on varsin lähellä maata. Näissä on vaarana se, että lämpö säteilee pohjan kautta maaperään.

Lisäksi joissakin tulikorimalleissa metallirimojen välissä saattaa olla reilun kokoiset välit. Jos koria ei käytä tai valvo huolellisesti, voi rimojen välistä karata hiillostunut karahka.

– Kaiken kaikkiaan ulkotulisijojen – niin pienien korien ja patojen kuin pihatakkamallienkin – kanssa kannattaa olla tarkkana, Pekkanen muistuttaa.

Syyssateen kastelema piha ei aina tarkoita itsestäänselvästi tulenteko-oikeutta, sillä esimerkiksi terassilaudoituksen alla on hyvin todennäköisesti rutikuivia lehtiä, missä voi kyteä pitkän aikaa tulipalovaara.

– Ulkotulisijaa pihalleen hakiessa kannattaa huomioida oma käyttötarkoitus ja pihan koko, Pekkanen neuvoo.

Millaisia tulentekijöitä nykykuluttajat ovat?

Erilaiset tulisijat ovat yleistyneet suomalaisten omakoti- ja rivitalojen pihoissa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön vanhempi asiantuntija Ilpo Leino kertoo seuranneensa kehitystä pelonsekaisin tuntein.

Silva, Elina ja Minea Kristo aikovat syksyn mittaan paistaa vaahtokarkkien lisäksi myös makkaraa ja lettuja.
Silva, Elina ja Minea Kristo aikovat syksyn mittaan paistaa vaahtokarkkien lisäksi myös makkaraa ja lettuja.

– Pakko myöntää, että sisustuslehtien mallikuvat saavat pahimmillaan tukkani nousemaan pystyyn. Kuvissa voi olla kynttilälyhtyjä lammastaljan päällä tai ulkotulisijoja puuterassin päällä.

Leino muistuttaa, että vaikka elävässä tulessa on tunnelmaa, se pitää tehdä ja hoitaa loppuun turvallisesti.

– Toivoisin, että vastuulliset valmistajat muistuttaisivat kuluttajaa käyttöohjeissaan turva-asioista. Juuri tämän takia jopa kynttilälyhdyissä ja tulisijoissa on käyttöohjeet. Ne pitäisi myös kuluttajan lukea.

Leinon mukaan tavalliselta kuluttajalta ei voi tänä päivänä olettaa kovin valistunutta tulenkäyttöä.

– Avotulen kanssa puuhaaminen on entistä vieraampaa nykyajan ihmisille, tulesta on vieraannuttu. Aiemmin joka tuvassa oli puuhella ja tulen sekä peltien käyttö oli arkipäivää. Siksi olisi tärkeää opetella asioita ja selvittää pelisääntöjä ennen kuin ryhtyy puuhaan.

Mitä sitten, jos vahinko sattuu?

– Ennen avotulen sytyttämistä on syytä nähdä eteenpäin: miten tuli sammutettaan hallitusti tai yllätyksellisesti.

Lisäksi tulisijan lähellä tulisi olla sammutusvälineistöä kuten kastelukannu, vesiletku tai nestesammutin.

– Ulkotulisija on hyvä syy päivittää kodin sammutusvälineistöä, Leino sanoo.

Polttopuiden myynti on rajussa muutoksessa

Vanhempi väki haluaisi edelleen tehdä polttopuukauppaa pinokuutioina, mutta polttopuuyrittäjän mukaan valtaosa polttopuista tehdään nykypäivänä koneellisesti eikä puihin kosketa lainkaan käsin.

– Pinokuutio vaatii paljon turhaa käsityötä eikä siinä ole enää mitään järkeä tänä päivänä, sanoo rovaniemeläisen Jounin Klapi Oy:n yrittäjä Jouni Lehtinen.

Irtokuutio eli heittokuutio on yleisin polttopuukaupassa käytetty mittayksikkö. Heittokuutiossa klapit ovat sekaisin metrin kanttiinsa olevassa laatikossa. Pinokuutiossa puut on pinottu metriä korkeaan, metrin levyiseen ja metrin syvyiseen pinoon.

Heittokuutio kuivia koivuklapeja vastaa noin tuhatta kWh sähköä ja noin sataa litraa öljyä.

Pohjoisemmassa Suomessa polttopuukauppaa käydään heittokuutioittain, mutta etelämpänä ollaan siirtymässä kilowattikauppaan. Tilanne on Lehtisen mukaan hieman ongelmallinen.

– Kilowattikaupassa polttopuu pitää puntaroida ja sen kuivuus mitata. Metsäkeskuksella on mittaustuloksiin hyvät taulukot, mutta menee kauan ennen kuin pohjoisessa siirrytään kilowattikauppaan.

Hinnat nousemassa

Kuluttajat tilaavat koteihinsa vuositasolla keskimäärin neljä kuutiota polttopuita. Lehtinen laskeskelee, että osa ottaa vain kuution tai kaksi, osa 20–30 kuutiota.

– Suomi on iso maa, ja hintaerot voivat vaihdella rajustikin paikkakunta- ja myyjäkohtaisesti, koska osa myy verottomasti. Rovaniemellä hintahaarukka on 50–62 euroa per kuutio.

Kaikki Suomessa myytävät polttopuut eivät ole kotimaista. Myynnissä on myös Venäjältä ja erityisesti Virosta tulevaa polttopuuta.
Kaikki Suomessa myytävät polttopuut eivät ole kotimaista. Myynnissä on myös Venäjältä ja erityisesti Virosta tulevaa polttopuuta.

Lehtinen myöntää pelkäävänsä, että raakapuun hinta tulee nousemaan tulevaisuudessa. Hintojen nousu tarkoittaa melkoista kilpailua puista, mutta aivan lähitulevaisuudessa raakapuun hinta ei ole nousemassa.

– Sen sijaan polttoaineiden hinnan nousu tarkoittaa vääjäämättä sitä, että ensi vuonna polttopuiden myyjien on väistämätön pakko nostaa hintoja.

Rovaniemen korkeudella vain 10 prosenttia hakkuumääristä on koivua, mutta Oulussa ja siitä etelämmäs koivua on puolestaan helpommin saatavilla.

– Joka vuosi on ollut melko lujassa hankkia oikea määrä koivua.

Loppukesä ja alkusyksy paras aika ostaa puuta

Lehtinen on jo vuosia toitottanut asiakkaille hyvästä polttopuiden ostoajasta. Kaikkein paras ajankohta on heinäkuun puolestavälistä elokuun loppuun. Tuolloin puu on kaikkein kuivinta ja sen on myös mukavinta viedä asiakkaan pihaan, kun ei vielä sada räntää vaakasuoraan.

– Kuivalla säällä on myös asiakkaan mukavampi pinota puita rauhassa sisälle.

Pohjois-Suomessa polttopuukuutio on useita kymmeniä kiloja painavampi kuin Etelä-Suomessa. Vaikka puussa on sama 15–20 prosentin kuivuusaste, pohjoisessa puu kasvaa hitaammin ja siinä on isompi energia-arvo.

Lehtinen ei usko, että Suomen metsistä loppuisi polttopuuaines, mutta tukkikokoisesta puusta tulee jatkossa väkevä kilpailu. Silti jo nyt kaikki Suomessa myytävät polttopuut eivät ole kotimaista, vaan myynnissä on Venäjältä ja erityisesti Virosta tulevaa polttopuuta.

– Virolaisen polttopuun erotta ainakin pohjoisen puusta juuri painosta. Virolainen puu on huomattavasti kevyempää.

Ole tarkkana tulisijan käytössä

Ulkotulisija, tulikori tai pata on syytä sijoittaa aina palamattomalle alustalle.

Tulisijan alla ei saa olla syttyvää materiaalia vaan esimerkiksi kivilaatta tai hiekkaa.

Jos rakennat kiinteän ulkotulisijan, valmistele maapohja hyvin.

Sijoituspaikan pitää olla lisäksi reilun matkan päässä kaikista rakennuksista.

Ennen tulen sytyttämistä ennakoi olosuhteet: Mitä jos tuleekin yllättävä tuulenpuuska? Onko tulisija vankasti paikoillaan eikä pääse kaatumaan?

Sovita tulisija ympäristöönsä. Pienelle pihalle ei kannata hankkia liian suurta tulisijaa.

Mikäli haluat tuoda tulisijan yhtiömuotoisen asunnon pihamaalle, varmista käytännöt taloyhtiön puheenjohtajalta tai isännöitsijältä.

1/5

Pelastustoimen tilastojen mukaan lähes joka viides tulipalo syttyy kynttilästä, ulkotulesta, tulisijasta, hormista, kuumasta esineestä, tuhkasta tai kipinästä.

Tuuleta ja pese savun tuoksu pois vaatteista

Nuotiolta tullut savun haju tarttuu helposti vaatteisiin ja muihin tekstiileihin. Tuoksua voi olla hankala saada pois.

Jos oleskelet pitkään nuotion äärellä, kannattaa välttää materiaaleja, jotka eivät kestä konepesua. Valitse nuotiopuuhiin vaatteet, jotka on helppo pestä pesukoneessa.

Kokeile myös vaatteiden tuulettamista raikkaassa ulkoilmassa.

Vaatteiden pesussa kannattaa käyttää korkeinta pesulämpötilaa, jonka vaatteen hoito-ohje sallii. Useimmat hajut lähtevät 60 asteessa, mutta kaikkia tekstiilejä ei voi niin kuumassa pestä. Löydät ohjeen vaatteen pesulapusta. Valitse pesuaineeksi hajusteellinen pesuaine.

Lähde: Tukesin ylitarkastaja Jyri Pekkanen ja Spekin asiantuntija Ilpo Leino ja Marttaliiton neuvonnan johtaja Teija Jerkku