Kurdinaisen palautus Iraniin lykkääntyi. Kirkon suojissa ollut Naze Aghai jäi vaille turvapaikkaa, mutta ulkomaalaisviraston tyly päätös vainotun palauttamisesta jätettiin toteuttamatta. Nyt Naze Aghai voi kulkea vapaasti ainakin siihen saakka, kun valitus karkotuspäätöksestä on käsitelty hallinto-oikeudessa.
Aghain tapaus kiinnostaa monia. Jos on syytä olettaa, että hän on välittömässä hengenvaarassa kotimaassaan Iranissa, ulkomaalaisviraston karkotuspäätös on lain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen.
Myös kirkon rooli turvapaikan hakijoiden suojelijana on uutta. Ekumeeninen neuvosto laati hiljattain ohjeet kirkosta turvapaikkana. Kirkon aktiivisuus on herättänyt epäilyä ulkomaalaisvirastossa. Uvin karkotuspäätös kiristi välejä entuudestaan.
Naze Aghain asiassa kirkko ja uvi ovat olleet vuorovaikutuksessa lähinnä julkisuuden kautta. Nyt molemmat tahot ovat sopineet yhteisestä neuvonpidosta syyskuussa.
Naze Aghai on ollut Turun Mikaelin seurakunnan suojissa siitä lähtien, kun hän ensimmäisen kerran haki turhaan turvapaikkaa Suomesta vuonna 2005. Hänen tukijansa Turun naiskeskuksen toiminnanjohtaja Raija Ala-Lipasti ja Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen ovat pelänneet, että kurdinainen karkotetaan kuolemaan.
Kirkko korostaa, ettei se halua piilotella laittomasti maahan tulleita turvapaikan hakijoita. Ennemminkin se tahtoo olla välittäjänä ja tukijana apua tarvitsevan lähimmäisen ja viranomaisen välillä. Turvapaikanhakijoiden auttaminen on kirkolle uutta, mutta yhteiskunnallisesti haastavaa: se joutuu ottamaan poliittista kantaa. Naze Aghain tapaus on avannut uuden keskustelun kirkon roolista.
Uusi rooli on jakanut väkeä myös kirkon sisällä. Kaikkien kirkon jäsenten ei ole helppo sulattaa kirkon kansalaisaktiivisuutta. Iso joukko toivoisi, että kirkko olisi osa julkishallintoa. Yhteiskunnallisesti aktiivinen siipi taas katsoo, ettei pitäisi koskaan tuudittautua siihen, että viranomaisilla on kaikki vastuu. Yksilön vastuuta ei voi paeta, ei myöskään vastuuta lähimmäisistään.
Naze Aghailla oli yksi tarina, josta syntyi kaksi eri tulkintaa. Hän pakeni kotimaastaan Iranista ensin Turkkiin ja sitten rekan hytin takaosassa piilotettuna Pietarin kautta Suomeen. Matka Istanbulista Pietariin kesti viikon. Naze Aghailla oli kaksi motiivia pakomatkaansa: toiminta vasemmistolaisessa kurdien sissiliikkeessä ja järjestetty pakkoavioliitto.
Suomeen tulleen kuorma-auton kontista kömpineen kurdinaisen tarina oli yhtä outo ja uusi kaikille sen kuulleille. Kirkon piirissä Naze Aghain kertomus uskottiin, mutta ulkomaalaisvirasto tulkitsi sen valheeksi. Uvi ei ole salassapitovelvoitteeseensa vedoten kertonut päätöksensä perusteita. Myös seurakunnassa on yritetty selvittää tapauksen taustoja. Ekumeenisen neuvoston ohjeiden mukaan tarinoiden todenperäisyys täytyy tutkia paikallisessa seurakunnassa.
Lopullista totuutta on mahdoton tietää. Ehkä se ei olekaan kaikkein tärkeintä. Olennaista on se, että apua tarvitsevaa on autettava.
Salaa Suomeen tulevien pakolaisten suojelu ja piilottelu jatkuu edelleen. Kirkko pyrki toimimaan avoimesti. Jatkossa se edellyttää parempaa kommunikaatiota viranomaisten kanssa. Maan alle piiloutuminen johtaa uusiin ongelmiin.
***
Kuntatyönantaja tuli reippaasti Tehyä ja Superia vastaan. Hoitajille se ei riittänyt. Näinköhän kuitenkin lakolta vältytään.