Kärpät kohtaa SM-liigan ensimmäisessä finaaliottelussa Jokerit Oulussa lauantaina kello 17. Mestaruuteen tarvitaan kolme voittoa.
Oulu Kenellekään ei käy niin kuin täysin naurettaville Ohukaiselle ja Paksukaiselle joskus 1930-luvun valkokankaalla. Nyt pallot vierivät oikeaan ilmansuuntaan, eivätkä lennä taaksepäin korkeassa kaaressa ja jymähdä äänekkäästi parketille.
Nämä miehet ovat selvästi palloilun multilahjakkuuksia, vaikka tyylejä on monenlaisia - suorastaan laidasta laitaan. Osa kokeilee rännin uraa, osa rytmittää suorituksensa niin mestarillisesti, että kaikki kymmenen keilaa kaatuvat yhtä vakuuttavasti kuin Pelicans ja Blues.
Heinäpään keilahallilla on tavallista nimekkäämpiä vieraita, kun finaalivirettä hakeva Kärpät on valloittanut radat 17-24. Pelaajat antavat pimennetyllä baanalla neonvihreille ja -oransseille palloille kyytiä. Tämä on sitä hohtokeilailua.
Pääammatissaan heidän käsissään tottelevat muutaman sadan gramman painoinen maila ja 170-grammainen vulkanoitu pikkumusta. Nyt työkaluina ovat paljaat kädet ja kolmella reiällä kevennetty seitsemän kilon jättipallo.
Vaikeampaa kuin jääkiekko
"Kyllä jääkiekko on helpompaa. Olen minä toki aikaisemminkin keilannut, mutta nyt se ei vain näy", lohkaisee Kärppien kapteeni Jari Viuhkola, joka kyllä viidennellä yrittämällään saa yhdellä heitolla kaikki keilat nurin.
Hetkeä aikaisemmin Atte Ohtamaa sai kunnian olla ensimmäinen, jolle amatöörikeilaajan unelma täytyi: kaikki nurin. Heti perään joukkoon liittyvät Ross Lupaschuk, Janne Pesonen, Tuomas Tarkki, Hannes Hyvönen ja Antti Aarnio.
Josef Boumedienne ihastelee naapuriradalla hyvää jälkeä tehtailevan Kalle Sahlstedtin menestystä.
"Oletko käynyt Rosenlundin keilaradalla harjoittelemassa?" Boumedienne kysyy.
"Aika monta kertaa", kuuluu vastaus.
Keilakulttuuri näyttää olevan korkealla myös Tshekin tasavallassa. Viktor Ujcik ja Michal Bros pistävät kierrettä palloon myös vasemmalla kädellä. Omintakeisimman tyylin keksii Tomi Mustonen, joka antaa pallolle kyytiä kahden käden voimin.
Juhamatti Aaltonen päättää kokeilla, onko keilailu voimalaji.
Ei ole. Vain yksi keila kaatuu.
Ajatukset pois jääkiekosta
Kärppien päävalmentaja Kari Jalonen seuraa touhua sivusta, eikä anna keilakärpäsen puraista.
"Olisihan tuossa kyllä yksi rata vapaana...", Jalonen miettii.
Jalosen mukaan keilasession tapainen irrottautuminen jääkiekosta sopii joukkueelle kuin nenä päähän.
"Ennen pudotuspelejä meillä oli avec-illallinen, ja Pelicans-sarjan jälkeen karting-autoilua. Tämäkin tapahtuma etenee rennossa ja hyvässä ilmapiirissä. Tämä on osoitus siitä, että pelaajilla on yhdessä hauskaa muuallakin kuin jäällä", Jalonen on pannut merkille.
Bom Bom, MC,
Anaboli...
Hohtokeilailu on nykyään helppoa myös matemaattisesti lahjattomille anti-insinööreille. Kone itse laskee kaiken ja monitorista näkee suoraan, kuka johtaa ja millä pisteillä.
Suurin osa on kirjautunut sisään tutuilla ja tunnetuilla lempinimillä, mutta keitä ihmeessä ovat Bom Bom, LBeast, Anaboli, MC ja Pumppu...?
Pikainen empiirinen tutkimus osoittaa, että nimimerkkien taakse kätkeytyvät Josef Boumedienne, Ross Lupaschuk, Antti Aarnio, Tuomas Tarkki ja Mika Pyörälä - tässä järjestyksessä.
Voittokunto
Ruotsin puolelta
Kun tunti on keilattu, alkaa joukkueenjohtaja Ari Hillin organisoima palkintojenjako.
"Kärki oli tasainen, ja voittoon riitti 151 pistettä, johon ylsi kaksi pelaajaa. Kilpailun jury, joka olen minä, on päättänyt, että toinen kierros ratkaisee voittajan. Ja voittaja on Kalle", Hilli hehkuttaa.
Sahlstedt pitää lyhyen puheen, josta käy ilmi, että hänen huippukuntonsa takana todella on Jönköpingin Rosenlundin keilarata.
Toiseksi sijoittui Hannes Hyvönen, joka hänkin on hankkinut peruskuntonsa Ruotsin puolelta.
Luuserin lippiksen saa Ilkka Mikkola, joka tuli paikalle 20 minuuttia myöhässä ja kiskaisi ensimmäisen heittonsa ränniin.
Keilaradalla Mikkola näyttää kuuluvan takariviin, mutta kaukaloissa hänellä on kultainen kosketus. Kuuden mestaruuden kiekkoilijana hän varmasti tietää ja muistaa, miten mestaruuksia voitetaan.
