Lama pudotti pohjan Sata-komitean uudistustyöltä. Muustakin oli silti kyse. Köyhien aseman parantaminen näyttää meillä lähes mahdottomalta. He eivät voi uhata päättäjiä joukkovoiman käytöllä.
Matti Vanhasen kakkoshallitus lupasi panna liikkeelle sosiaaliturvauudistuksen, joka parantaa työnteon kannustavuutta, vähentää köyhyyttä ja turvaa riittävän perusturvan kaikissa elämäntilanteissa. Uudistusta miettimään asetettiin laaja komitea puheenjohtajanaan entinen kansliapäällikkö Markku Lehto.
Porvarihallituksen ohjelmassa muistettiin erikseen mainita, että komiteassa ovat edustettuna työmarkkinajärjestöt. On realismia, ettei niiden yli tai ohi sosiaaliturvan perusteita muuteta.
Sata-komitean nimellä tunnetuksi tullut ryhmä toi perjantaina julki esityksensä. Uudistuksesta ei tullut takkia, ei liiviä vaan korkeintaan kukkaro. Tosiasiat iskivät tavoitteita vastaan kahdesta suunnasta: globaali talouskriisi teki ammottavan aukon julkiseen talouteen, ja toisaalta köyhien aseman korjaus näyttää meillä muutenkin mahdottomalta.
Loppumietinnössä on toki puolensataa ehdotusta nykyisen sosiaaliturvan parantamiseksi. Komitean jo aiemmin julki tuomista tavoitteista takuueläke on päätetty toteuttaa. Pienimpiä eläkkeitä nostetaan vuoden 2011 alusta. Työmarkkinatuen tarveharkinnasta ehdotetaan luovuttavan. Työttömyysturvaetuuksien, yleisen asumistuen ja opintotuen käsittelylle esitetään 30 vuorokauden käsittelytakuuaikaa.
Omaishoidon tuesta päättämisen komitea siirtäisi kunnilta Kelalle. Linjaus on perusteltu, koska nyt tuen myönnössä ei maan sisällä päästä tasapuolisuuteen.
Toimeentulotuen käsittelyn samanlaisesta siirrosta ei sopua kuitenkaan löytynyt. Siirtoa Kelalle on tässäkin perusteltu sillä, että nykyisin tuen maksuperusteet vaihtelevat. Asia ei ole yksiselitteinen. On hyvä, että myös kunnat tuntevat apua tarvitsevat ihmiset ja heidän taustansa. Rahapulan takana on usein muita vielä polttavampia vaikeuksia.
Aiheestakin komitea muistuttaa, että sosiaaliturvan käsittelyn selkiyttämiseen tähtäävät ehdotukset edellyttävät nykyistä parempaa sähköistä asiointia ja tiedonsiirtoa. Tässä meillä ei ole vielä päästy juuri alkua pitemmälle.
Komitean työn tuloksia pitää arvioida sille asetettujen tavoitteiden valossa. Kyse on nyt enemmänkin pahimpien aukkojen paikkailuista niukkenevin resurssein kuin kokonaisuudistuksesta.
Komitean työtä on arvostelu siitä, että sen ei annettu auttaa huono-osaisia. Komitea ei pystynyt esittämään todellista parannuskeinoa siihen, että toimeentulotuesta on tullut köyhimmille suomalaisille pysyvä tulonlähde.
Kyse on kyllä valtion ja kuntien rahan riittävyydestä, muttei yksin siitä. Nyt toimeentulotuen säännökset eivät esimerkiksi kannusta sen saajaa tekemään edes pieniä ansiotöitä, sillä lähes kaikki lisätulot vähennetään toimeentulotuesta. On sama pysyä toimeentulotuen varassa.
Myös työmarkkinatuen ja pienimpien päivärahojen korotus pakenee sekin horisonttiin. Näin etenkin, kun työmarkkinajärjestöt ovat linjanneet, että jos työmarkkinatukea korotetaan, myös ansiosidonnaista turvaa on parannettava.
Maan köyhimpien aseman parantamiseen joutuu pakosta suhtautumaan pessimistisesti. Sen joukon asioita ei saatu kuntoon monen korkeasuhdannevuodenkaan aikana. Syy taitaa olla siinä, että köyhillä ei ole sellaista joukkovoimaa tai keskusjärjestöä, joka voisi tiukassa paikassa uhata päättäjiä maan toimintojen pysäyttämisellä.