Tu­le­vien eko­no­mien it­sek­kyys ar­ve­lut­taa

Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan puheenjohtaja Hannes Heikura on huolissaan oman alansa opiskelijoiden arvomaailmasta.

Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan puheenjohtaja Hannes Heikura on huolissaan oman alansa opiskelijoiden arvomaailmasta.

Heikura kritisoi opiskelutovereidensa ajattelutapaa varsin piikikkäästi perjantaina korkeakoulunsa avajaisissa.

"Monien meistä on vaikea ymmärtää, ettei kaikkea aina tehdä itsekkäistä lähtökohdista tai etteivät tehokkuus ja raha ole ainoita hyveitä", hän sanoi.

Heikura huomautti, että monet kauppatieteen opsikelijat eli "kylterit" kärsivät masennuskesta, stressistä tai ahdistuksesta.

"Syitä on luonnollisesti monia, mutta ilmeistä on se, että kilpailu on kovaa etenkin itsestään ja tulevaisuudestaan epävarmojen henkilöiden keskuudessa."

Heikura arveli, että pehmeämmätt arvot olisi syytä nostaa opinnoissa esiin nykyistä paremmin. Hänen mukaansa Helsingin kauppakorkeakoulun tutkinnotkaan eivät saisi kärsiä inflaatiota kiireen tai tehokkuusvaatimusten takia.

Virkarakenteelle huutia

Kauppakorkeakoulun vararehtori Olli Ahtola sanoi omassa avajaispuheessaan, että kauppatieteen ongelmana ovat rahoituksen puute ja tutkijoiden urakehityksen vaikeus.

"On täysin väärä luulo, että elinkeinoelämä syytää rahaa kauppatieteelliseen perustutkimukseen, varsinkaan suuriin projekteihin", Ahtola valitteli.

"Elinkeinoelämän tulisi lahjoittaa kauppatieteitä tukeviin säätiöihin huomattavasti enemmän. Toisaalla valtiovallan tulisi vihdoinkin uskoa omiakin puheitaan siitä, että Suomi on tekniikan innovaatioissa kärkimaa, mutta emme osaa kaupallistaa niitä. Näistä puheista tulisi seurata voimakas panostus liiketoimintaosaamiseen. Tulisi saada aikaan Teknologian kehittämiskeskusta Tekesiä vastaava panostus", Ahtola patisti.

"Ei riitä että aletaan kouluttaa ekonomeja myös takametsissä!"

Ahtolan mukaan akateemisen uran luontia taas haittaa se, että tohtoreille sopivia, professorinvirkaa alempia virkoja on tarjolla niukasti. Sittemmin urakehitys tyssää professorinimitykseen. Sen jälkeen luvassa on vain pieniä palkankorotuksia tai tutkimustyöhön huonosti istuvia hallintovirkoja.

"Meillä on joukko erittäin päteviä sisäisesti motivoituneita professoreita, jotka joistain syistä haluavat pysyä Suomessa huolimatta surkeista palkoista ja sekalaatuisista kolleegoista", hämmästeli Ahtola.

"En usko, että tämä voi jatkua pitkään."

Ilmoita asiavirheestä