Nuoret, jotka näinä päivinä päättävät koulunsa tai valmistuvat ammattiin ovat opiskelun ja työn suhteen erilaisessa tilanteessa kuin heidän vanhempansa, isovanhemmista puhumattakaan.
Työt eivät enää pariin vuosikymmeneen ole kulkeneet isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle niin kuin ennen. Työelämä on käynyt läpi melkoisen murroksen sitten 1990-luvun suuren laman. Se muutti paljon.
Ajan henki on epävarmuus ja jatkuva muutos. Elinkeinoelämä muuttuu sellaisella sykkeellä, ettei kukaan pysty arvioimaan, millaisia töitä on kymmenen kahdenkymmenen vuoden kuluttua ja millaista työvoimaa silloin tarvitaan. Tämä tekee opiskeluvalinnan vaikeaksi.
Vaikka kehityksen pyörä pyörii aikaisempaa vinhempaa vauhtia, nuoret siirtyvät jatko-opintoihin ja työmarkkinoille pitkälti samalla tavalla kuin aina ennen.
Peruskoulun jälkeen hakeudutaan ammatillisen koulutukseen tai lukioon. Näin tekee noin 95 prosenttia ikäluokasta.
Ammatin saatua tähyillään työmarkkinoille ja lukiosta yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Ammatillisesta tutkinnosta voisi jatkaa yliopistoon, mutta vain prosentti valitsee tämän tien.
Ylioppilaista enemmän kuin puolet viettää välivuoden joko omasta tahdostaan tai yksikertaisesti siitä syystä, ettei pääse opiskelemaan haluamalleen alalle.
Valinta on hankalampaa kuin aikaisemmin. Ensinnäkin mahdollisuuksien määrä on kasvanut valtaviin mittoihin. Toiseksi on yhä vaikeampi arvioida, mitä kannattaa opiskella, ettei syntyisi tunnetta, että on tehnyt turhaa työtä.
Tietotekninen kehitys on vasta hyvällä alulla. Se on jo mullistanut maailmaa, mutta kehityksen vauhti vain kiihtyy tästä. Tietotekniikka tunkee läpi kaikkeen tekemiseen. Työt muuttuvat sen myötä sellaisillakin aloilla, joita se ei vielä kosketa.
Jo pidemmän aikaa on puhuttu siitä, että ihminen joutuu opiskelemaan elämänsä aikana useamman ammatin. Sitä tehtävää, johon valmistutaan tänään, ei välttämättä ole enää huomenna. Kehitys ei vain poista töitä, vaan se myös tuo uusia tehtäviä, jotka vaativat erilaista osaamista ja toisenlaisia ominaisuuksia.
Parhaillaan eletään yhtä taitekohtaa, jossa tuotannon rakenteet muuttuvat ja sen myötä osa tekemisestä loppuu.
Tähän saakka voidaan osoittaa, että syvät rakennemuutokset ovat tapahtuneet sykleinä, sitä mukaa kun teknisiä oivalluksia on siirretty käytäntöön.
Näyttää siltä, että muutoksen tila on tullut pysyväksi ja sen myötä vanhoja rakenteita koetellaan koko ajan.
Opiskelun on sanottu kannattavan aina. Tässä suhteessa maailma ei ole muuttunut miksikään. Vaikka nuori ei pääsisikään siihen ammattiin johon on valmistunut, ilman opiskelua on vaikea päästä kohta mihinkään.
Nykypolven on kasvettava henkisesti hyväksymään se, että muutos on jatkuva.