Tulevaisuus saa ensi-iltansa Kajaanin kaupunginteatterissa torstaina 5.4. kello 19.
Odottaako teatteria rakennemuutos? Tarvitsevatko teatterin Janus-kasvot kunnon pesun, että taiteenlajista kehittyisi parempi ja alttiimpi yhteisönsä palvelija?
"Teatteri kuolee, jos se ansaitsee kuolla. Niin käy jos teatteri ei pysty uudistamaan itseään niin, että se kiinnostaisi nuorta sukupolvea. Kysymys on siitä, millaisia uudistuksia tehdään ja että niitä alettaisiin tehdä", sanoo Eero-Tapio Vuori.
Kajaanin teatterissa vierailevan ohjaajan mielestä teatteri kaipaa kiinteämpää kontaktin ympäröivään yhteisöön.
"Se tarkoittaa koko kaupunginteatteriverkoston uudistamista ja tehtäväkuvien laajentamista. Kaupunginteatterit laitoksina ovat työajoista ja muista johtuen pikkasen jäykkiä siinä, miten ne ovat yhteydessä yhteisöön. Pitäisi olla avoimempaa vuorovaikutusta näiden kahden välillä, että yhteisön jäsenet ja ne asiat mitä siellä tapahtuu tulisivat nähdyoksi ja siirretyiksi lavalle."
Vuori ohjaa Kajaanin kaupunginteatterin uutuuden Tulevaisuus. Se saa ensi-iltansa torstaina 5. huhtikuuta.
Tulevaisuutta varten haettiin tietoa ja visioita 27 kainuulaiselta ihmiseltä, joita ryhmä nimittää oraakkeleiksi. Haastatteluja teki koko työryhmä. Muutama haastateltava poimittiin summassa puhelinluettelosta.
Selviytymisen eväitä
"Näkökulmaksi nousi selviytyminen. Ajatus tulevaisuudesta jossain kaukana väistyi. Tilalle tuli ajatus, että tulevaisuus on nyt. Se rakentuu niistä ratkaisuista, joita teemme nyt", käsikirjoituksen koonnut Vuori kertoo.
Teatterin oraakkeleina toimivat esimerkiksi Kajaanin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, Isä Pentti Hakkarainen ja varhaiskasvatuksen assistentti Milda Brédikyté Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.
He esiintyvät näytelmässä videolla.
Isä Pentti puhuu hysteerisestä kuolemanpelosta ja jenkeistä imemästämme tehokkaasta suorittamisesta. Milda Brédikytéä huolettaa, onko lapsen mielikuvitukselle tilaa koulussa ja elämässä.
Esitys kertoo kiireestä, tehoyhteiskunnasta, elämättä jäävästä elämästä.
"Haastatteluissa tuli esille ihmisten voimakas tarve tulla nähdyiksi. Nykymaailmassa on niin paljon lapsia, nuoria, vanhuksia, syrjäytyneitä ja maahanmuuttajia, jotka ovat näkymättömiä", kertoo näyttelijä Eeva Aitta.
"Näyttelijät voisivat käyttää ammattitaitoaan siihen, että nämä ihmiset tulevat näkyviksi. Mennä teatterista ulos ja tehdä töitä ihmisten kanssa."
Pois omasta kuplasta
Vuori uskoo, että jokainen esitys on parannusrituaali.
Teatteriesitys voi käsitellä yhteisön sisään kertyneitä pahan olon pesäkkeitä, antaa voimaa jaksaa, kannustaa hyvään ja yhdistää ihmisiä. Hänestä teatterin pitäisi enemmän käsitellä asioita, jotka eivät näy mediassa.
Vuori uudistaisi kaupunginteatterin rakenteita niin, että laitoksen sisällä voisi toimia erilaisia ryhmiä tai siipiä. Hän laajentaisi laitosteatterit kokeilevan teatterin, yhteisöteatterin, lasten ja nuorten teatterin sekä draamaterapian osaamiskeskuksiksi.
"Ei taiteellista teatteria kannata kokonaan lopettaa. Se on yhtä tärkeää. Mutta teatteri voisi jakaa resursseja uudelleen. Jokaisessa kaupunginteatterissa voisi olla yksikkö, joka keskittyisi yhteisöteatteriin. Näyttelijät ja työryhmät voisivat vuorotella, tehdä välillä kokeilevampaa, yhteisöllisempää teatteria ja tavata ihmisiä, käydä työpaikoilla. Se olisi hyvä taiteilijoille ja hyvä sille yhteisölle."
Kysymys on Vuoren mielestä teatterin tehtäväkentän monipuolistamisesta, teatterin aktiivisemmasta roolista."Teatterilla on yhteisölle hirveästi annettavaa, jos koko kirjo nähtäisiin."