Viime viikolla Suomessa käytettiin kaksi mielenkiintoista Euroopan tulevaisuutta käsittelevää puheenvuoroa. Entinen pääministeri Paavo Lipponen oli pessimistinen. Hänen mukaansa EU on luisumassa kansainvälisen politiikan marginaaliin. Esimerkkinä hän mainitsi Kööpenhaminan ilmastokokouksen, jossa EU sysättiin syrjään.
Ulkoministeri Alexander Stubb puolestaan uhkui optimismia. Hänen mukaansa Eurooppa on kymmenen vuoden kuluttua maailman suurin talousmahti ja todellinen kansainvälisen politiikan suurvalta.
Pessimistien on sanottu olevan hyvin informoituja optimisteja. Määritelmä sopii Lipposeen. Hän pelkää, että uudet instituutiot eivät vie välttämättä asioita eteenpäin, vaan isot jäsenmaat jatkavat sooloiluaan.
EU:n perusongelma on se, ettei EU:lla ole yhteistä talouspolitiikkaa. On epämääräisiä ministeritapaamisia, varsinkin emumailla. Finanssikriisiä seurannut työllisyyskriisin hoito on ollut kuin tilastokeskuksen raportointia. Tosin tilastoihinkaan ei voi luottaa. Kreikka suhmuroi pahasti.
EU:n laajentuminen oli välttämätöntä, mutta nopeaa siinä suhteessa, että talousjärjestelmien erot ovat suuret. Brysselissä kunnioitetaan kolmikantaa, mutta uusissa jäsenmaissa ei ole siitä hajuakaan. Ei järjestäytymistä puolin eikä toisin, ei yleissitovuutta, ei neuvottelupartneria. Uskovainen äitini sanoi aina katsellessaan tappelevia lapsia, että "elä siinä sitten jumalisesti ja pidä pyhäkoulua". EU-tasolla "pyhäkoulun" pitäminen on todella vaikeaa.
Myös suhtautuminen sosiaaliseen Eurooppaan vaihtelee. Kyselin hiljakkoin romanialaisen meppikollegaltani toimia jo Oulussakin näkyvän kerjäläisongelman ratkaisemiseksi.
"Ei niistä kannata välittää. Ne ovat kaikki kommunisteja", hän vastasi. Euroopan yllä on kolmoisgiljotiini. Työttömyys kasvaa, kansantaloudet velkaantuvat ja rakennekriisit nakertavat perusteollisuutta. Suomessa murroksen kohteena on metsäteollisuus, Ruotsissa ja Saksassa autoteollisuus.
Lamalla on taipumus pitkittyä talouspolitiikan virheillä. Pankkikriisin seurauksena myös pankkien valvonnasta ja säätelystä on jo tehty niin paljon esityksiä, että virheiden mahdollisuus myös kasvaa.
Globaaliin kriisiin tarvitaan globaaleja ratkaisuja. Pankit ovat kansainvälisiä. Yhden maan päätökset vaikuttavat muihin maihin. Kehnot päätökset tekevät hallaa kaikkialla ja onnistuneet ratkaisut säteilevät kauas.
Olisi toivottavaa, että Yhdysvalloissa pystyttäisiin tehokkaaseen sääntelyyn ja valvontaan. Pankit ovat reagoineet jyrkästi presidentti Obaman ajatuksiin. Obamalla on muutenkin kädet täynnä työtä sisäpolitiikassa, joten tulevaisuus näyttää synkältä. Euroopan on nyt astuttava johtoon.
Euroopan sosialidemokraattien ja palkansaajaliikkeiden Europeans for Financial Reform -kampanja pyrkii kokoamaan laajaa rintamaa rahoitusuudistusten taakse. Kampanja on signaali siitä uudelleenajattelusta, johon talouskriisi on Euroopan sosiaalidemokraattien keskuudessa johtanut.
Kampanjan perusteesinä on, että säätelystä vapautettu rahoitussektori ei ole enää palvellut reaalitaloutta, vaan spekulatiivisten sijoittajaryhmien erityisintressejä.
Erään analyysin mukaan 30-luvun lama Yhdysvalloissa johtui siitä, että rikkaista oli tullut niin rikkaita, etteivät he enää tienneet, mitä rahoillaan tekisivät. Siitä alkoi keinottelu. Finanssivetoinen kapitalismi puolestaan synnytti mielikuvitustalouden, jossa pitkän aikavälin kasvun edellytykset uhrattiin lyhyen tähtäimen voittojen hyväksi.
Kampanjan tavoitteena on kehitellä 2010-luvun talousjärjestelmä, jossa investoinnit suuntautuvat reaalitalouteen kuplan kasvattamisen sijasta. Se edellyttää uutta valtatasapainoa markkinoiden ja valtion, pääoman ja työntekijöiden, finanssisektorin ja reaalitalouden sekä yli- ja alijäämiä omaavien kansantalouksien välille.
Tähän tarvitaan julkisen vallan väliintuloa niin Suomen, Euroopan unionin kuin globaaleiden instituutioidenkin tasolla. On luotava nykyisen finanssikapitalistisen mallin tilalle vakaampi, vihreämpi ja oikeudenmukaisempi markkinatalous.
Tiukemman rahoitussäätelyn kannattajien päävastustajaksi nousi edellisellä eurovaalikaudella väistyvä liberaali irlantilainen sisämarkkinakomissaari Charlie McCreevy. Hänen mukaansa rahoituslaitokset tarvitsivat tauon sääntelystä. Kun komissio viimein jätti direktiiviehdotuksen vaihtoehtoisten rahastomuotojen säätelystä toukokuussa 2009, se esitti, että itse rahastojen sijasta säädeltäisiin ainoastaan niiden johtajien rekisteröitymistä. Euroopan sosialidemokraattien puheenjohtaja Poul Nyrup Rasmussen luonnehti tuolloin komission esitystä väittäen, että siinä on enemmän reikiä kuin Sveitsin juustossa.
Finanssisektori onnistui vesittämään direktiiviä vaihtoehtoisten rahastomuotojen säätelystä vielä lisää Ruotsin puheenjohtajakaudella vuoden 2009 jälkipuoliskolla
Jo Adam Smith sanoi aikoinaan, että markkinatalous tarvitsee sääntöjä ja etiikkaa. Tämän hetken mielipideilmastossa on vaarana myös ylisääntely. Sekä poliittinen että intellektuaalinen valtavirta antaa kuvan, että kaikki on mennyt pieleen. Näinhän ei ole. Globaalimarkkinat toimivat. Muutenhan ei olisi mahdollista suunnitella kännyköitä Suomessa, valmistaa niitä Kiinassa ja myydä Afrikassa. Siis lapsen ja pesuveden kanssa pitää nytkin olla varovainen.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen ja CRIS-valiokunnan varapuheenjohtaja.