Tarvitaanko paperia kohta ollenkaan, kun digilaitteet valtaavat sen käyttötarkoitukset? Helsingin Sanomissa julkaistiin lukiota käyvän Sanna Pennasen mielipidekirjoitus ’’Olen täysin kyllästynyt digitaaliseen opiskeluun – kaipaan opetusta, tarinoita ja läsnäoloa’’ (31.8.), jossa hän kertoo, kuinka hän on kyllästynyt lukiossa valtaa kasvattaneisiin digikirjoihin ja kaipaavansa sitä niin sanottua normaalia opetusta.
Kouluissa pyritään käyttämään opetuksen yhteydessä yhä enemmän digitaalisia vaihtoehtoja, sillä sen ajatellaan olevan tulevaisuuden kannalta suotavampaa. Maailma kehittyy, ja tämän mukaan on myös elettävä. Tulevaisuus näyttää hyvin digitaaliselta, eikö?
Pennanen mainitsee tekstissään, kuinka hän tekee jatkuvasti töitä tietokoneella. Myös itse olen huomannut, että opiskelussa on lähes mahdotonta välttää liiallista tietokoneen käyttöä, sillä lähestulkoon kaikki oppimateriaalit, kokeet sekä esimerkiksi kouluissa käytettävät ohjelmistot ovat tietokoneella.
Tietenkin on tulevaisuuden kannalta hyödyllistä, että kouluissa opetellaan käyttämään erilaisia ohjelmistoja ja internetiä yleensäkin, mutta liika on aina liikaa.
Samaan aikaan kun terveydenhoitaja kehottaa sinua vähentämään ruutuaikaa, saat biologiasta läksyksi lukea sähköisestä oppikirjasta kymmenittäin sivuja ja tekemään tehtävät.
Ajatellaan, että lukiolaisen yhdessä jaksossa on keskimäärin viisi ainetta, joista esimerkiksi kolmessa on käytössä nettikirja, ja muissakin aineissa tietokonetta käytetään. Jo ainoastaan kouluaikana ruutuaika tulee täyteen, ellei jo yli rajojen. Opiskelijana on siis mahdotonta olla ylittämättä kahden tunnin ruutuaikaa.
Me tiedämme, kuinka silmät väsyvät, niskat jumittuvat ja päätä alkaa särkemään liiallisen tietokoneella olemisen takia. Itse koen kuitenkin, etteivät vaikutukset jää ainoastaan tähän. Kun kouluissa tehdään yhä enemmän tietokoneella töitä, jää sosiaalinen kanssakäyminen mielestäni vähemmälle.
Pennanen myös mainitsee tekstissään, kuinka hän kaipaisi tarinoita ja läsnäoloa. Kaikki eivät opi muutenkaan lukemalla kirjasta, tai näinä päivinä nettikirjasta, vaan kaipaavat puhetta, esimerkkejä ja konkreettisia tehtäviä. Miten erilaisia opiskelutyylejä voidaan arvostaa opetuksessa, jos monet asiat tehdään itsenäisesti tietokoneilla?
Nykyään ehkä oletetaan, että kaikki nuoret pitäisivät tietokoneilla opiskelusta, mutta se ei pidä paikkaansa. Kuulen useasti, kuinka opiskelijat valittavat nettikirjoista sekä vaikeakäyttöisistä ohjelmistoista, joita tulisi osata käyttää ylioppilaskirjoituksissa.
Monet kaipaavat sitä, voisiko sanoa jopa vanhanaikaista opiskelua, johon kuuluvat paperilliset kirjat ja suuri määrä opettajien mieleenpainuvia esimerkkejä. Joskus eivät edes opettajat tiedä, miten koneella olevia ohjelmistoja käytetään, minkä seurauksena aikaa joudutaan käyttämään ohjelmistojen opetteluun, eikä itse opiskeluun.
Sähköiset ylioppilaskirjoituksetkin ovat monilla, myös minulla edessäni, ja voin vain kuvitella, miltä tuntuu istua kuusi tuntia putkeen tietokoneen äärellä ja taistella ohjelmistojen kanssa, jotta ne toimisivat halutulla tavalla. Ihmettelenkin monesti, kuinka digitaalisuuden määrä kasvaa koko ajan, vaikka monien mielestä paperilliset kirjat ja kokeet ovat miellyttävämpiä vaihtoehtoja. Miksei asiasta voitaisi tehdä valtakunnallista kyselyä, jonka avulla voitaisiin huomioida myös ne, jotka eivät kannata liiallista digitaalisuuden määrää?
Suomi on muutenkin ollut tunnettu hyvästä koulutusjärjestelmästään jo kauan aikaa, ennen kuin meidän jokapäiväiseen opiskeluun kuuluivat edes tietokoneet, tabletit ja muut digihärpäkkeet. Miksi tämä hyvä koulutusjärjestelmä pitää muuttaa täysin digitaaliseksi, kun vanhakin järjestelmä toimi erinomaisesti? Ei meidän tulisi alistua täysin digille, vaikka se vahva vastus onkin.
Emilia Jokela
lukiolainen, Ii
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.