Pääkirjoitus

Tu­le­vai­suus ilman tukia

EU tukee maataloustuottajia, jotka ovat maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä ja pärjäisivät omillaan.

EU tukee maataloustuottajia, jotka ovat maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä ja pärjäisivät omillaan. Tämä vääristää markkinoita ja syö kohtuuttomasti rahaa.

Suomessa maksettiin maataloustukia viime vuonna 2,1 miljardia euroa, lähes saman verran kuin edellisvuonna. Maatalouspolitiikka kuuluu EU:n päätösvaltaan, ja EU:ssa maatalous nielee miltei puolet budjetista.

Tukipolitiikka aiheuttaa ärtymystä monella suunnalla. Kaikki tietävät, että se sopii huonosti yksiin vapaan kilpailun periaatteiden kanssa. Tuet vääristävät maataloutta sekä alueellisesti että maatalouskauppaa maailmanlaajuisesti. Tuista ei ole voitu luopuakaan, sillä maatalous on rakentunut vuosikymmenten saatossa niiden varaan.

Tukijärjestelmät ovat monimutkaisia ja byrokraattisia. Niiden kanssa on opittu elämään, vaikka monet niihin liittyvät seikat ovat maalaisjärjen vastaisia.

Maatalousmarkkinat on kuitenkin tervehdytettävä, sillä EU ei kestä pitkän päälle tällaista tukisuota. Tilanne kärjistyy sen myötä, kun uudet jäsenmaat tulevat tukilaarille täysin oikeuksin. Katseet kääntyvät vuoden 2020 jälkeiseen aikaan, jolloin maalauspolitiikkaan on odotettavissa iso remontti. Siihen saakka mennään jotakuinkin nykyisin käytännöin.

Maaseutuvirasto julkisti hiljattain tietoja vuoden 2011 maataloustuista. Suurimpien tuensaajien joukkoon kuuluu useita yrityksiä, joiden tukemiselle julkisista varoista on vaikea löytää kestäviä perusteita.

Maitomarkkinoilla lähes monopoliaseman saavuttanut Valio nappasi tukia kaksi miljoonaa euroa koulumaidon kustannuksella. Vapon omistama Suo Oy sai 1,6 miljoonaa euro ruokohelven viljelyyn. Yksittäisten tuensaajien listalta löytyy myös Suomen äveriäimpiin kuuluva yritysjohtaja Björn Wahlroos yli 260 000 euron tuillaan.

Maataloustukien kokonaissumma ylittää kirkkaasti maataloustulon eli sen tulon, joka jää viljelijälle käteen tehdystä työstä ja sijoitetusta pääomasta.

Suomalaiset eivät ole koskaan katsoneet hyvällä silmällä EU:n tukipolitiikkaa, johon yhteisön jäsenenä Suomi on kuitenkin ollut pakotettu menemään mukaan.

EU:ssa julkista tukea ovat saaneet eniten sellaiset maatalousyritykset, jotka sitä vähiten tarvitsisivat. Unionin alueella on paljon isoja tuottajia, jotka ovat jopa kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja menestyisivät hyvin ilman apua. Tämän vuoksi tukipolitiikkaa tuntuu nurinkuriselta.

Maatalous elää murrosvaihetta. Ruuan kysyntä maailmalla kasvaa väestön lisääntymisen ja kehittyvien talouksien vaurastumisen myötä. Viljelyala pienenee, ja ilmastonmuutos tekee suotuisista alueista vähemmän kelvollisia maanviljelylle. Tämä kaikki johtaa elintarvikkeiden hintojen nousuun.

EU:n maataloustukirakennelma ei kestä tulevaisuudessa. Mistään ei löydy sitä lisärahaa, jota nykyisenkaltaisen järjestelmän ylläpito vaatii laajenevassa unionissa.

Tämän vuoksi toimet tulee suunnata siihen, että ruokamarkkinat saadaan toimimaan normaalin markkinatalouden periaatteiden mukaisesti ilman tukia. Siihen on vielä pitkä matka, mutta se on otettava tavoitteeksi.