Tu­le­vai­suu­den toi­vo­jen esiin­mars­si

Pakkalan tekojään uusi katsomo on vielä keskeneräinen. Jos Karjasillan puoleisen päädyn portailla on huolimaton, pudotusta alaspäin tulee muutaman metrin verran. Nuorten jääpallolijoiden portaat vievät ensin kotimaan huipulle, sitten länsinaapuriin.

Pertti Virtanen (edessä), Jukka Loukkola, Samuli Koivuniemi ja Markus Kumpuoja ovat kypsymässä kärkitason jääpalloilijoiksi.
Pertti Virtanen (edessä), Jukka Loukkola, Samuli Koivuniemi ja Markus Kumpuoja ovat kypsymässä kärkitason jääpalloilijoiksi.
Kuva: Peura Pekka

Pakkalan tekojään uusi katsomo on vielä keskeneräinen. Jos Karjasillan puoleisen päädyn portailla on huolimaton, pudotusta alaspäin tulee muutaman metrin verran.

Nyt tarkkana askeleiden kanssa, pojat, kausi ei ole edes alkanut!

Pelaaja per porras, ikäjärjestykseen kuin jääpalloilevat Daltonin veljekset. Ylimpänä virnistää Markus Kumpuoja, 19. Keskellä myhäilevät Samuli Koivuniemi, 20, ja Jukka Loukkola, 21. Lähimpänä kameraan katsoo maalivahdin varmuudella Pertti Virtanen, 22.

Ylhäällä ja alhaalla Luistinseuran miehet, välissä Palloseuran kaksikko. Sulassa sovussa ja huulta heittäen, vaikka sysimusta taivas vihmoo vettä niskaan.

Tässä on oululaisen jääpalloilun seuraava sukupolvi - varmasti keskeneräinen niin kuin katsomokin - mutta ripeää vauhtia matkalla valmiiksi.

Kumpuoja ja Virtanen olivat ratkaisuasemassa jo viime kevään loppuottelussa. Koivuniemi ja Loukkola ovat esiintyneet OPS:ssa edukseen.

Nuorten on tulevien kausien aikana otettava ne askeleet, jotka nostavat heidät nuorista lupauksista huippunimiksi. Jos jääpallo taistelee Suomessa elinmahdollisuuksistaan, ovat nämä parikymppiset miehen alut tulevaisuuden toivoja.

Tosin jatkossakin kultamaa näyttää olevan tuolla lännessä.

"Ainakin minulla on tavoite edetä Ruotsin pääsarjaan pelaamaan kolmen vuoden tähtäimellä", Kumpuoja aloittaa.

"Sama vaikka olisin 35-vuotias, kunhan saisin joskus kokeilla rahkeitani Ruotsissa - olosuhteidenkin takia", Koivuniemi jatkaa.

"Kävin jo leirillä Ruotsissa. Siellä on mahdollisuus kehittyä huippupelaajaksi", Luokkola lisää.

"Oikeastaan jo tämän kauden päätteeksi olisi tarkoitus päästä kokeilemaan Ruotsissa", Virtanen päättää.

Ruotsi, Ruotsi, Ruotsi.

Ne on jyrännyt meitin.



Ihan pihalla


Ruotsi on suomalaiselle pelaajalle mahdollisuus. Nelikko antaa kiitoksen tekojään uudesta katsomosta, mutta länsinaapurissa eletään jo toisenlaista tulevaisuutta.

Siellä ammatti nimeltään jääpallo on muuttumassa hallipeliksi.

Ei siis kannata moralisoida pelaajavirran suuntaa.

"Ruotsissa ollaan kahdeksan kuukautta jäällä. Meillä menee sama aika pihalla pomppien ja loikkien", Loukkola ja Koivuniemi kiteyttävät.

Toisin kuin osa 2000-luvun ihmisistä, jääpalloilijat ovat tottuneet liikkumaan ulkona. Puhe olosuhteista ei ole kitinää, vaan realismia - ihan katsojiakin ajatellen.

"Ihmiset ovat sen verran mukavuudenhaluisia, että he tarvitsevat katon pään päälle", Virtanen sanoo.

Nuorukaiset ymmärtävät, että vaatimattomat katsojamäärät ja olosuhteet polkevat samaa oravanpyörää. Kumpuoja heittää silti ilmaan kysymyksen.

"Jos lätkää pelattaisiin pihalla, niin montako katsojaa otteluissa olisi."



Pukukopin valinta


Keskustelu etenee Oulun Palloseuran pukukopissa. Seinää koputtamalla saisi yhteyden naapuriseuran tiloihin.

Pukusuojassa tuoksuu urheilulle niin kuin minkä tahansa palloilulajin kopissa.

Jääpalloileva nelikko tietää sen, sillä jokainen on harrastanut muitakin lajeja. Pontevin esimerkki on OLS-vahti Virtanen, joka on yhä ykkössarjatason pesäpalloilija Kempeleen Kirissä.

Tämä ryhmä valitsi jääpallon lajikseen. Jääpallo ei ole muodin airue, mutta finaalissa sentään saa pelata muutaman tuhannen katsojan ja televisiokameroiden edessä. Tai sitten voi edetä ammattilaiseksi ulkomaille.

Jääpallolla on - ja olisi - paikkansa.

"Niitä kavereita on paljon, joiden olisi kannattanut valita jääpallo. Jokaisesta ei tule NHL-pelaajaa."

Ei tule. Eikä edes liigapelaajaa.

Ulkona sade jatkaa temmellystään. Huoltoauto puhdistaa jäätä pikaluistelijoita varten.