Israelin ulkoministeri Shimon Peres sanoi keskiviikkona parlamentissa, että "Israel varaa itselleen oikeuden puolustaa vesivarojaan". Pääministeri Ariel Sharon on todennut aiemmin, että Libanonin yksipuolinen puuttuminen Israelin vesivaroihin kelpaa sodan syyksi, eikä hän tule hyväksymään kompromisseja.
Israel on tihentänyt sotilaslentojaan Libanonissa, jossa äärijärjestö Hizbollah on varoittanut iskevänsä välittömästi takaisin. Libanonin armeija puolestaan katselee Hizbollahia sormien lävitse.
Kovien puheiden taustalla on muuan vedenpumppausasema Wazzanijoen varrella eteläisessä Libanonissa. Joen lähteet sijaitsevat Jabal al-Sheikh- eli Hermon-vuoren rinteillä, jotka ovat tuttuja Lähi-idän sotahistoriasta. Wazzani laskee Hasbanijokeen, joka puolestaan virtaa Israelin puolella Gennesaretinjärveen ja Jordanin laaksoon.
Pumppausasema avattiin keskiviikkona. Läsnä olivat Libanonin presidentti sekä YK:n, EU:n, Britannian ja Venäjän edustajat, muttei israelilaisia eikä amerikkalaisia. Laitos palvelee 20 etelälibanonilaista rajaseudun kylää, jotka on uudelleenasutettu Israelin miehityksen päätyttyä kaksi vuotta sitten. Israel hallitsi kyseisiä vesivaroja voimatoimin lähes neljännesvuosisadan, nyt ne on alistettu uudelleen myös "alkuperäisten" tarvitsijoidensa käyttöön.
Israel on itse voimakkaasti riippuvainen suurimmasta makean veden lähteestään, Gennesaretista, jonka pinta laskee huolestuttavasti. Toissa kesänä senttimetrin päivässä siitä huolimatta, että pumppaamista vähennettiin puolella. "Normaalitaso" ei ole palannut.
Jos piskuisen Wazzanijoen pumppauslaitosta Libanonin puolella ryhdytään nyt käyttämään suuritehoisesti, se lisäisi ilmeisesti Israelin tarvetta hyödyntää Gennesaretia, mikä taas avaa lähitulevaisuudessa pelottavan näköalan. Israel onkin vastustanut koko pumppausaseman käyttöönottoa.
Libanonin hallituksen suunnitelmista ei ole tarkkaa käsitystä, mutta amerikkalaisten jäämistä pois laitoksen avajaisista voi pitää protestointina. Yhdysvallat on jo lähettänyt vesiasiantuntijoitaan alueelle välittämään kompromissia Wazzanista pumpattavan veden määrästä. Irak-politiikkansa edellytyksiä vartioiva Yhdysvallat ei missään tapauksessa halua alueelle uutta konfliktia.
YK ja EU pitävät Libanonin laitosta sentään täysin "laillisena" edistysaskeleena, mutta jakavat amerikkalaisten kanssa saman poliittisen päämäärän: rauhan säilyttämisen. EU on jo ilmoittanut, että myös sen vesiasiantuntijat ovat lähtövalmiita lyhyellä varoitusajalla.
Sekä Israel että Libanon ovat hyväksyneet taannoin sopimuksen, jonka mukaan Libanonilla on oikeus käyttää viidesosa Hasbani- ja Wazzanijokien vesivaroista. Libanon ei ole kuitenkaan sopimusta allekirjoittanut.
Kauan sitten ennustettu aseiden käyttö juomaveden vuoksi ei ole siis Lähi-idässä täysin poissuljettu jos ei nyt aivan todennäköinenkään vaihtoehto.
Vastakkainasettelun maksumiehiksi uhkaavat jälleen joutua poliittisesti sivuraiteelle ajautuneet palestiinalaiset, jotka kärsivät kovasta vesipulasta. Israel toimittaa heille juomavettä, mutta hana saattaa kääntyä kiinnemmäksi, jos Israel näkee omat varantonsa vakavasti uhatuiksi.
Israel on havitellut kallista tekniikkaa, jolla olisi mahdollista poistaa suola merivedestä. Sen saaminen käyttöön voisi periaatteessa helpottaa esimerkiksi Gazan kaistan tilannetta. Tämä edellyttäisi ilmeisesti Yhdysvalloilta ainakin lisää rahallista tukea liittolaiselleen.