Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri valmistelee valtavaa uudistushanketta. Jos kaikki käy hyvin, poliittiset päättäjät voivat antaa joulukuun puolivälissä hyväksyntänsä pohjoisen suurimman julkisen investointihankkeen aloittamiseksi.
Kyse on tulevaisuuden sairaalan rakentamisesta Kontinkankaalle. Jo hankkeen ensi vaihe on suurempi kuin Oulun kallioparkki. 60–70 miljoonaa, sen verran tarvittaneen OYSin tulevaa lasten ja naisten sairaalaa varten.
Maailmalla sairaaloissa on suuntauksena yhdistää naiset ja lapset. Tulosalueena se on jo olemassa, mutta OYSin synnytyssalit sijaitsevat noin puolen kilometrin päässä vastasyntyneiden tehohoidosta. Liikuttelussa on riskinsä. Lisäksi lastensairaala on huonossa kunnossa. Hometta ei toki ole eikä kenenkään terveys uhattuna, mutta uudisrakennus tulee mahdollistamaan paremman sisäilman.
Oulussa syntyy 4 500 lasta vuodessa. Jatkossa voisi syntyä ihan korkeintaan 6 000. Lukuun sisältyisi jo osa Kemin ja Oulaskankaan synnytyksistä.
Yhdessä naisten ja lasten sairaalan kanssa punnitaan ja lasketaan ankarasti sitäkin, pitäisikö gynekologia ja koko leikkaustoiminta yhdistää yhdeksi keskusyksiköksi.
Leikkauksia tehdään nyt siellä täällä, myös korva- kuin hammassairauksien taholla. Olisiko siis perinteisten rajojen rikkomisesta hyötyä ja lisää tehoja kaikille osapuolille vai syntyisikö liian iso, asiakkaita pelottava mammutti.
Eri vaihtoehdot vaikuttavat sijoitteluun. Tarjolla on ainakin kolme paikkaa, mihin lasten ja naisten uudisrakennus voitaisiin OYSin piirissä pysyttää.
Ensi kertaa OYSiin perustetaan testiympäristö, missä hoitohenkilökunta ja yritykset kehittävät yhdessä tulevaisuuden ratkaisuja ja tuotteita. Yhdessä on innovoitu jo aikaisemminkin. Alkuvuodesta toiminnalle saadaan omat tilat, joihin keskitetään myös sairaalan harjoitussimulaattorit.
Kaavailuissa on esimerkiksi potilashotelli ja yhteispäivystyskin saattaa tarvita uudisrakennuksen. Ainakin tarpeellisena pidetään seurantatilaa, jossa potilaat voivat viipyä edes jonkun tunnin. Lapsille taas visioidaan nykyistä viihtyisämpiä tiloja.
Paljon on vielä auki, sillä tavoitteena on asiakaslähtöisyys ja vaikuttavuus, sekä potilaan etu että tuottavuus.
Uudistaminen tulee jatkumaan seuraavat 15 vuotta. Koko hankkeen kustannusarvio on noin 500 miljoonaa euroa.
Edessä on valtava palapeli. Vain viidennes 1960-luvulla suunnitellusta OYSistä tullaan rakentamaan kokonaan alusta. Hoitotyö jatkuu läpi saneerausten.
Palasia koordinoi hallintoylijohtaja Juha Korpeinen, joka on alunperin neurologi. Hermokeskuksen työtä tukevat lukemattomien osaajien kokemukset, matkat ja maailman parhaat käytännöt. Vanhojen sairaalaympäristöjen toiminnallisuutta yritetään parantaa ympäri maailmaa.
Erityisesti mallia on haettu Hollannista ja Pohjoismaista. Etenkin Tanska kiinnostaa, koska siellä uudistetaan jalat maassa. Tanskassa valtio rahoittaa sairaalojen saneerausta kansallisen ohjelman nimissä.
Pröystäilyyn ei ole varaa, kuten Norjan öljytuloilla varustetuissa laitoksissa tai Tukholmassa rakenteilla olevassa Karoliinisen supersairaalassa. Kuin sattumalta Tanskassa on toiminta myös jaettu alueellisesti viiden yliopistollisten sairaalan alle: aivan kuten Suomessa kaavailtu sote-jakokin.
Sairaaloista on ollut tapana tehdä labyrinttejä, mutta nyt tavoitteena olisi pitää alue tiiviinä ja rajattuna. Loppumattomien käytävien sijaan OYSiin kaavaillaan selväpiirteisiä pääkatuja.
Asiakkaiden ensi toive ja etu olisi ajantasainen tiedotus ja kartta, joka auttaa läpi saneerauskaaoksen. Ettei kukaan tuuperru etsimässä ovea, jota ei löydä taksikaan. Yksi sellainen yliopistohan Oulussa jo on.