"Erilaisia aalto- ja vuorovesivoiman ratkaisumalleja on esillä jatkuvasti, ne ovat kuitenkin vain varsin pieni osa tutkittavasta energiatekniikasta koko maailmassa", arvioi Tampereen teknillisen yliopiston energia- ja prosessitekniikan laitoksen johtaja, professori Risto Raiko.
Aalto- ja vuorovesivoima ovat kuitenkin uusiutuvia energialähteitä, ja tulevaisuudessa kestävät energiaratkaisut vaativat, että kaikki mahdolliset taloudellisesti järkevät energialähteet otetaan käyttöön. Raikon mukaan Norjassa tutkitaan myös sähkön tuottamista hyödyntämällä makean jokiveden ja valtameren suolapitoisuuseroa.
Erityyppiset aalto- ja vuorovesivoimalat tarvitsevat yleensä hyvin paljon tilaa ja energiantuotantoon sopivan paikan. Pohjois-Englannissa on kokeiltu erilaisia aaltovoimaloita. Kelluva suurvoimala "pyydystää" valtameren aallon keinotekoisen rannan tai rakennelman avulla siten, että aallonkorkeus moninkertaistuu ja vesi johdetaan merenpinnan yläpuoliseen altaaseen, mistä se ohjataan turbiinin läpi.
Ranskassa on jo yli 30 vuotta ollut käytössä 320 MW:n vuorovesivoimala La Rancessa. Vuoroveden korkeusero on voimalassa yli kahdeksan metriä ja vesialtaana käytettävän jokisuiston pinta-ala 22 neliökilometriä.
Suomessa aaltovoima voi sopia kesämökeille, mutta haittana saattaisi olla rannan muun käytön vaikeutuminen. Lisäksi talviajan jäätymisongelmat olisi jotenkin ratkaistava.