"Vuoden 2006 talousnäkymät lupaavat hyvää. Suomi sijoittuu tukevasti noin kolmen prosentin kasvuputkeen", arvioi valtiovarainministeriön kansantalousosaston uusi ylijohtaja, valtiotieteen tohtori Jukka Pekkarinen, 58.
Pekkarinen aloittaa vuodenvaihteessa uudessa tehtävässään, kun edellinen kansantalousosaston ylijohtaja Anne Brunila siirtyi Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Pekkarinen tuli ministeriöön Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n johtajan paikalta.
Pekkarinen sanoo, että Suomen taloudessa viime syksy oli hyvin rohkaiseva moneen vuoteen: työllisyys kasvoi useita kymmeniä tuhansia henkilöitä ja kasvu painottui vanhempiin ikäluokkiin. Työmarkkinat vetivät. Vienti kasvoi myös ripeästi.
"Työllisyyden osalta kansantalouden kasvu on ollut syksystä lähtien vahvaa", summaa Pekkarinen.
Hän myöntää, että Matti Vanhasen hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta hallituskaudella tuskin toteutuu, mutta jos hyvä kehitys saa jatkua vielä vuoden, tavoitteesta ei jää kovin paljoa puuttumaan.
Pekkarisella on kokemusta työllisyyspolitiikan valmistelusta, sillä hän toimi presidentti Martti Ahtisaaren asettaman työllisyystyöryhmän sihteerinä. Valtakunnansovittelija Matti Pekkasen vetämän ryhmän piti luoda laman jälkeen edellytykset 300 000 uuden työpaikan syntymiselle 1990-luvulla. Tavoite toteutui.
Teollisuuden investoinnit ovat pysyneet talouskasvusta huolimatta alamaissa. Suomi päinvastoin menettää niitä halvemman työvoiman maihin, kuten Kiinaan.
Pekkarinen muistuttaa, että Suomen nykyinen suhdannevaihe, kiihtyvä kasvu, suosisi normaalisti kone- ja laiteinvestointeja, mutta globaalissa taloudessa investoinnit näyttävät ohjautuvan sinne, missä tuotannontekijät ovat edullisimmat.
Pekkarisen mukaan Suomen kansantalouden perustekijät ovat niin hyvässä reilassa, että suurimmat huolenaiheet tulevat Suomen rajojen ulkopuolelta.
Aivan pilvetön suomalainenkaan taloustaivas ei ole. Työmarkkinoiden kehitys huolestuttaa Pekkarista, vaikka työllisyys kasvaakin.
"Meillä on yhtäaikaa sekä työvoimapulaa että työttömyyttä. Rakenteelliseen työttömyyteen pitää puuttua viimeistään nyt. Ensimmäiseksi pitää selvittää, kuinka mittava työttömyyden ja avointen työpaikkojen välinen ongelma on."
Pekkarisen mukaan Suomella on nyt viimeinen mahdollisuus saada pitkään työttömänä olleet töihin, kun kansantalous on vedossa.
Kansantalouden hyvä vauhti voi johtaa jopa talouden ylikuumenemisen uhkaan, mikä puolestaan voi kiihdyttää inflaatiota.
"Myös asuntomarkkinoiden kuplaa on syytä tarkkailla Helsingin seudulla ja isoissa kasvukeskuksissa", muistuttaa Pekkarinen.
Emu toi vakautta
Kuntapuolella riittää Pekkarisen mukaan töitä. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on yksi iso kokonaisuus, johon kuuluu myös kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistaminen.
"Jatkossa ei enää tapahdu valtion ja kuntien välisten kustannusten tarkistusta. Tämä korostaa valtion ja kuntien välisen neuvottelumenettelyn merkitystä kuntien velvoitteiden ja rahoituksen yhteensovittamisessa. Valtion ja kuntien välisen vastuunjaon selventämiseksi voitaisiin ajatella järjestelmää, jossa kunnat kokonaisuutena voisivat rahoittaa peruspalvelut itse", selvittää Pekkarinen valtionosuusjärjestelmän uudistusta.
Jos yksittäisen kunnan verotulot eivät riitä lakisääteisten palveluiden turvaamiseen, valtiolla pitää Pekkarisen mukaan olla tasausjärjestelmä, josta puuttuva osuus katetaan.
Tällä hetkellä valtio osallistuu kuntalaisten peruspalveluiden rahoitukseen keskimäärin 20 prosentilla.
Pekkarinen korostaa, että niin kansalaisten kuin kuntienkin välisen tulojen tasauksen pitää olla keskushallinnon eli valtion piirissä. Aina on rikkaita ja köyhiä, joiden tuloja pitää tasata.
Nykyjärjestelmää hämärtää se, että kuntien valtionosuudet jaetaan ministeriöittäin.
"Valtionosuudet pitäisi keskittää yhteen ministeriöön, jolloin valtionosuuksien hallinnointi helpottuisi. Yksittäisen kuntalaisen tasolla uudistus ei näkyisi mitenkään. Hallinnossa byrokratia vähenisi", ehdottaa Pekkarinen.
Hän ei suostu sanomaan, mikä olisi oikea ministeriö jakamaan valtionosuudet kuntiin.
"Se on sitten aikanaan poliittinen päätös."
Pohjoismaissa on jo vastaava malli eli valtionosuudet lähtevät maakuntiin yhdestä ministeriöstä.
Suomi on ollut Euroopan unionin jäsenenä vuosikymmenen ja EU:n talous- ja rahaliiton Emun yhteisvaluutassa eurossa viisi vuotta. Euroalueen talouskasvu on jäänyt kuitenkin hyvin vaisuksi. Eurosta ei ole tullut, ei ainakaan vielä, suurta menestystarinaa.
Ovatko Emu ja euro olleet pettymyksiä?
"Ei suomalaisille. Suomi on saanut sen vakauden rahatalouteensa, jota Emusta haettiin. Inflaatio on saatu kuriin ja korot ovat ennätysalhaiset, jopa turhankin alhaiset", vastaa Pekkarinen.
Hän muistuttaa, että myös devalvaatiot ovat nyt historiaa. Samalla myös valuutanvaihto esimerkiksi Kreikkaan, Italiaan tai Espanjaan matkustaville on poistunut.
Pekkarinen toimi 1990-luvun lopulla pääministeri Paavo Lipposen asettaman Emu-työryhmän puheenjohtajana. Työryhmän piti selvittä Emu-jäsenyyden hyödyt ja haitat Suomelle. Työryhmän suosituksen mukaan hyödyt olisivat haittoja suuremmat.
Suomen nykyinen, hyvä talouskehitys ei Pekkarisen mukaan ole ainoastaan yhteisvaluutta euron ansiota, sillä myös ulkoiset olosuhteet ovat olleet hyvät. Ruotsi on eurojärjestelmän ulkopuolella ja pärjännyt siitä huolimatta oikein hyvin. Samoin Tanska.
Isot maat, Saksa, Ranska ja Italia ovat suhtautuneet suurella vaivalla aikaansaatuun vakaus- ja kasvusopimukseen välinpitämättömästi, vaikka nimenomaan Saksa vaati sopimusta ehtona euroalueen synnylle.
Saksa ponnistaa pystyyn
"Moralisointia pitää välttää, nimenomaan Saksan syyttelyä. Saksan talous on kieltämättä jäänyt odotettua huonommaksi. DDR:n ylösnosto on vienyt Saksalta satoja miljardeja euroja ja sen taakan paino tuntuu yhä Saksassa", muistuttaa Pekkarinen.
Pekkarisen mukaan Saksan uusi liittokansleri Angela Merkel ottaa vakaus- ja kasvusopimuksen tosissaan eli pyrkii tasapainottamaan Saksan alijäämäisen budjetin. "Osana tasapainotusta on arvonlisäveron nosto kolmella prosenttiyksiköllä vuoden 2007 alusta. Se on kova paketti, joka voi merkitä Saksalle entistä ankeampia aikoja, ellei maan talous pääse ennen sitä uuteen vauhtiin."
"Saksa on meille hyvin merkittävä kauppakumppani ja Euroopan suurin talous eli on syytä panna kädet ristiin, jotta Saksan uusi talousstrategia onnistuu. Ensimmäiset merkit ovat hyviä, luottamus maan talouteen on palautumassa ja talouskasvu näyttäisi piristyvän."
Yhtenä syynä Saksan hyvin vaatimattomaan talouskasvuun on se, että saksalaiset säästävät liikaa eli eivät kuluta sellaista vauhtia kuten suomalaiset.
Pekkarinen myöntää, että Suomi on ollut myös Emussa mallioppilas eli se on noudattanut tarkasti vakaus- ja kasvusopimuksen budjetti- ja valtionvelkakriteereitä. Pekkarisen mukaan Suomen hyvä talouskasvu on seurausta kurinalaisuudesta.
"Siitä huolimatta julkisen talouden ylläpidosta tulee meille iso haaste, kun suomalaiset ikääntyvät Euroopan ennätysvauhtia", hän muistuttaa.
Tällä hetkellä maailman kasvuveturit ovat Yhdysvallat ja Kiina Aasiassa. Euroopan lähellä nollaa pysyttelevä kasvu on vain kalpea aavistus kahden suurvallan vauhdista. Vaarana voi olla, että Eurooppa putoaa pitkiksi ajoiksi kasvu-uran ulkopuolelle ja taantuu.
"Ennusteiden tekemisessä on aina riskinsä. Eurooppa voi kääntyä jossain vaiheessa uuteen nousuun. Yhdysvaltoja pidettiin 1980-luvulle asti taantuvana talousmahtina, mutta nyt se komeilee maailman johtavana talousmahtina. Euroopalla on mahdollisuuksia, sillä EU on maailman ylivoimaisesti suurin viejä", selvittää Pekkarinen.
Globaalissa maailmassa ei ole kyse maanosien välisestä sodankäynnistä, hän muistuttaa. "Kasvun painopiste voi vaihdella maanosasta ja maasta toiseen, mutta lopulta siitä hyötyvät kaikki maat. Elämme globalisaation, kansainvälisen työnjaon aikaa. Maailman kaikkien maiden pitää päästä nauttimaan työnjaon tuloksista."
Pekkarinen myöntää, että lyhyellä tähtäimellä Aasian ja myös Intian nousu voivat kärjistää kansainvälisen työnjaon ongelmia.
Kuuma sana
Pekkarisen lääke globalisaatioon ja työpaikkojen pysymiseen ja syntyyn Suomessa on sopeutumisvalmius.
"Pohjoismaissa kansalaisilla on hyvä sosiaaliturva eli vakuutus pahojen tilanteiden varalle, silloin ihmiset ovat valmiitta ottamaan vastaan muutoksia taloudessa ja koko yhteiskunnassa. Yhteiskunnat ovat koko ajan muutoksessa, mutta muutos ei pelota ihmisiä, koska perusasiat ovat kunnossa. Se pitää yhteiskunnan eteenpäin katsovana, dynaamisena."
Dynaaminen Suomi säilyy Pekkarisen mukaan erityisen hyvin, kun emme pihtaile koulutuksessa, tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Emme saa myöskään heittäytyä yhtä säästäväisiksi kuin saksalaiset.
"Eurooppalaisessa keskustelussa pohjoismainen malli on kuuma sana: tasainen tulonjako, vähäinen köyhyysaste, korkea työllisyys ja nopea tuottavuuden kasvu ovat kadehtittuja arvoja", hän muistuttaa.
Pekkarisen mukaan Suomen malli on yhdessä suhteessa vielä parannettu versio pohjoismaisesta mallista. "Suomi on perusteiltaan pohjoismaisen mallin hyvinvointivaltio. Meillä malli on pystytty rahoittamaan keskieurooppalaisella veroasteella, joka on useita prosenttiyksiköitä alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa julkisella sektorilla on huomattavasti vähemmän työvoimaa kuin muissa Pohjoismaissa."