"Seuraavaa hallitusta odottaa säästökuuri. Esiin kaivetaan valtiovarainministeriön raportti, jossa kerrotaan paljonko säästetään ja mistä."
Nyt on se aika vaalikaudesta, jolloin kukaan poliitikko ei puhu säästöistä. Sen sijaan puolue toisensa jälkeen on kampanjateemoja esitellessään luvannut parantaa ainakin lasten, nuorten, opiskelijoiden, perheiden, työntekijöiden, yrittäjien ja eläkeläisten asemaa.
Parempaan suuntaan ollaan menossa, sillä näin ensihätään jokaisesta luvataan pitää huolta, ketään ei jätetä yksin ja kaikille luodaan mahdollisuuksia. Tällaisten odotusten valossa ei ole ihme, että Suomi on maailman onnellisin maa.
Vaalikentillä halutaan tuoreen kyselyn mukaan puhua etenkin terveyspalveluista, työttömyydestä ja ilmastosta (HS 7.2.). Maahanmuutto ja rikollisuus ovat ylitsepääsemättömiä aiheita viimeaikaisten tapahtumien takia.
Jatkuvien säästötalkoiden takia oma verotus ja valtion velkaantuminen kiinnostavat. Rikotut koulutuslupaukset ovat myös vaalikeskusteluissa kuuma teema.
Alhaisena matava syntyvyys on huolipuheesta ja merkittävyydestään huolimatta vaaliteemojen häntäpäässä. Syntyvät ikäluokat ovat entistä pienempiä. Siksi huoltosuhde heikkenee tulevina vuosikymmeninä kriittiseen tilaan, ellei ihmettä tapahdu. Lapset jäävät hankkimatta, kun ei löydy sopivaa kumppania.
Lapsensaanti-ikä hurahtaa hetkessä ohi, kun kaikki kynnelle kykenevät patistetaan nopeasti opiskelemaan ja sieltä pikavauhtia työmarkkinoille, jotta selvitään kestävyysvajeesta.
Varttunut väestönosa on kampanjoissa perinteisesti erityishuomion kohteena. Vanhustenhoidon laiminlyönnit kertovat karua kieltään siitä, että huomioon on myös aihetta.
Eläkeläisten suuresta äänipotentiaalista huolimatta kampanjahumusta puuttuu tällä kertaa nostalginen taikasana. Vanhoina hyvinä aikoina taitetun indeksin mainitseminen sähköisti tunnelman vaalikojulla hetkessä.
Miten käy vaalilupausten tällä kertaa? Todennäköistä on, että vaalien jälkeen kaivetaan esiin valtiovarainministeriön virkamiesraportti, jossa kerrotaan paljonko säästetään ja mistä.
Seuraavaa hallitusta nimittäin odottaa heti säästökuuri. Menopaineita on pakko hillitä, verorakennetta ja verotukia muutettava, yritysten sijoittumista helpotettava jne.
Menossa ollut myönteinen talouskehitys oli vain ensiapua, sillä säästöjä on jatkettava, veroja kiskottava lisää ja väki saatava töihin. Muuten hukka perii. Vaalikampanjan käyminen näissä oloissa on ehdokkaille epäkiitollista puuhaa.
Hellittämättä vaaniva kestävyysvaje kurittaa, koska työllisyysaste on liian matala ja väestörakenne epäedullinen. Tällä vaalikaudella työllisyysaste on noussut talouskasvun, mutta myös ilmeisen epämiellyttävien työllisyystoimien ansiosta 72 prosenttiin. Sekään ei riitä, sillä työllisyysasteen pitäisi olla vähintään 75 prosenttia, mieluummin enemmän.
Palataan vielä taitettuun indeksiin. Taitetussa indeksissä työeläkkeiden korotuksessa hintojen nousu vaikuttaa 80 prosenttia ja palkkojen nousu 20 prosenttia. Kultaisessa menneisyydessä indeksejä painotettiin yhtä paljon eli 50 prosenttia kumpaakin. Tästä luovuttiin 1996 yli 65-vuotiaiden ja 2005 myös alle 65-vuotiaiden kohdalla.
Taitettua indeksiä edeltävään aikaan ei ole paluuta, vaan huolena on, miten eläkkeet ylipäätään pystytään maksamaan. Vuonna 2000 syntyneen nuoren alin eläkeikä on 68,2 vuotta.
Voi vain arvailla, minkälaista indeksiä vastaan Z-sukupolvi ilmestyy aikanaan valittamaan vaalikojulle.
Kirjoittaja on Kalevan pääkirjoitustoimittaja.