Kiteeläinen Nightwish on ollut alusta lähtien mahtipontisuuden ylpeä sanansaattaja, mutta ei sittenkään aivan alusta. Yhtyeen tuoreen Once-albumin sinfonisen pauhun ja jylinän keskellä ei tule ensimmäisenä mieleen, että nuori Tuomas Holopainen perusti Nightwishin mielessään akustinen leirinuotiomusiikki.
"Akustista kitaraa ja jousimattoa, joiden päälle Tarja (Turunen) lauloi korkealta ja kovaa. Pian oli selvää, että homma pitäisi tehdä jotenkin toisin. Bändin kaikilla jätkillä oli hevitausta, joten tuntui luonnolliselta lähteä siihen suuntaan", sanoo Nightwishin musiikillisia lankoja käsissään pitelevä Holopainen.
Entinen leirinuotiopartio Nightwish on nyt suomalaisen raskaan musiikin tähti, jolle mikään ei tunnu olevan liian suurta, kallista, komeaa - tai hölmöä.
"Hevi on ainut musiikin laji, jossa saa luvan kanssa olla korni. Vaikka Nightwish on minulle elinehto ja biisit on oma päiväkirja ja kaikki on tehty suurella sydämellä ja vakavasti, niin kyllä meidän musassa on paljon itseironiaa. Pystymme nauramaan itsellemme ja niin sen pitääkin olla."
Vaikka suomalainen rock on viime vuosina menestynyt ja kansainvälistynyt, Oncen tapaisiin tuotantoihin törmää yhä vain harvoin. 200 000 euron voimalla levylle on marssitettu esimerkiksi The Lord of the Rings -elokuvissa soittanut 52-henkinen London Session Orchestra, intiaanimuusikko ja pitkä liuta muita vierailijoita.
Albumin yltiömäisen mahtipontinen sointi kulkee äärimmäisestä hevistä romanttiseen tunnelmointiin. Konerytmiä, suomen ja lakotan kieltä, Metallica-riffejä, Gary Moore -melodioita, kuoro-osuuksia ja paljon muuta. Holopainen sanookin aina olleensa hyvin kunnianhimoinen ja halunneensa siksi tehdä asiat isosti.
"Mutta on tärkeää muistaa, että suuruus ei ole itsetarkoitus. Esimerkiksi London Session Orchestra ei ole mukana Oncella sen takia, että nimi näyttää hyvältä kansivihkossa. Kaikki lähtee hyvistä biiseistä, joita ilman orkesterit, intiaanit ja kaikki mahdolliset tuotantoprosessit ovat merkityksettömiä."
Nightwish on musiikillaan ja esiintymisillään venyttänyt metallibändille soveliaita rajoja, mutta esimerkiksi taannoinen euroviisukarsintoihin osallistuminen ei lopulta jättänyt bändin maineeseen ihmeempää lommoa.
"Ehkä toista kertaa ei kuitenkaan mennä. Saksassa esiinnyttiin teinishow Tops of the Popsissa ja saatiin kritiikkiä, että nyt menetitte identiteettinne. Mutta voihan noi jutut nähdä myös siten, että taistellaan paholaista vastaan tulella. Musiikillisena ristiretkenä vääräuskoisten joukkoon."
Kuten tapana on, Holopainen kiittää vuolaasti faneja kaikesta, mutta sanoo samassa hengenvedossa, että pieni lisäymmärrys ei olisi toisinaan pahitteeksi. Jos jossain kappaleessa onkin käytetty koneita, niin ei sen pitäisi nyt niin vakavaa olla. Tai jos solisti Tarja Turunen käyttää yhdessä kuvassa cowboy-hattua, niin sielua ei silti ole myyty Amerikan markkinoille.
"Hevipuristit ovat maailman vaikeimpia ihmisiä. Se menee aina niin, että bändin ensimmäinen demo on paras ja sitten vain mennään alaspäin", Holopainen hymähtää.
Vastikään BBC nimitti Radiohead-kitaristi Johnny Greenwoodin nimikkosäveltäjäkseen, jolla on kolme vuotta aikaa säveltää BBC:n Radio 3:lle tyyliltään ja kestoltaan vapaamuotoisia teoksia. Sävellystensä toteuttamiseksi Greenwood saa käyttöönsä BBC Concert Orchestran. Tuomas Holopainen ei vastaavasta mahdollisuudesta jaksaisi innostua.
"Nousee karvat pystyyn, jos joku tilaa multa jotain tai käskee tehdä jotain. Ihan sama kuin miksi Nightwish ei jatkuvista toiveista huolimatta vie juttua äärimmilleen ja tee metallioopperaa - yhteen tarinaan perustuvaa teema-albumia. Se aina tyssää siihen, että en halua keskittyä kahdeksi vuodeksi ainoastaan yhteen tarinaan."