Vanhan kertausta. Muun muassa presidentti Martti Ahtisaari ehdotti aikoinaan jonkinlaisen think tankin perustamista Suomeen, mutta resurssien katsottiin tuolloin(kin) riittävän vain uuden tutkimusohjelman laatimiseen Ulkopoliittiseen instituuttiin (UPI).
Nyt on asialla Sitra, tuo eduskunnan alainen itsenäinen rahasto, joka myös käynnistää tutkimusprojekteja. Sen miehet ovat liikkeellä selvittämässä, koetaanko maassa tänään tarvetta think tankin perustamiseen. Keskusteluja on jo käyty korkealla tasolla muun muassa pääministerin kansliassa ja ulkoministeriössä.
Toisiko think tank ("ajatusmylly") - termi jota kukaan ei ole osannut oikein suomentaa - lisäarvoa tilanteessa, jossa erityisesti laajentunut EU ja integraatio muuttuvat yhä mutkikkaammiksi.
"Ei ole lainkaan selvää, että edes tarvetta tunnustetaan", toteaa Sitran projektijohtaja Peter Ekholm. Mahdollinen johtopäätös voi olla jälleen, että olemassaolevien resurssien käyttöä tehostetaan.
Jos sen sijaan tarvetta näyttää ilmenevän, vasta sitten ryhdytään selvittämään think tankin rahoitusta ja (kevyttä) organisaatiota.
Pitää siis jälleen määritellä, mistä think tankissa on kysymys.
No, se tuottaa ja analysoi mahdollisimman riippumattomasti informaatiota poliittisen päätöksenteon pohjaksi ja mahdollisen kansalaiskeskustelun aineistoksi. Tavoitteina ovat selkeys, ymmärrettävyys ja tarvittaessa popularisointi.
Nämä tiedon tulkit ja yhdistelijät ja politiikan suosittelijat sijaitsisivat jossakin poliittisen päätöksenteon ja perinteisen akateemisen tutkimuksen välimaastossa. Heillä olisi aikaa maalata kokonaiskuvia (horisonttia) siitä, mitä esimerkiksi Suomen kaltaisella maalla on edessään.
Kyse ei olisi itse päätöksentekijöistä, ei oppilaitoksesta, ei konsulteista eikä lobbareista.
"Nyt tarvitaan pienissä maissa think tankia sen takia, että asiat ovat muuttuneet hirveän komplisoiduiksi ja että pienillä mailla ei ole sellaisia hallintoresursseja kuin vaikkapa Saksalla ja Britannialla (joilla on ulkoministeriöissään laumoittain tutkijoita). Jotta pienet maat kykenisivät etsimään oman etunsa integraatiosta, niillä pitäisi olla sellaisia ihmisiä, joilla on aikaa ajatella", Ekholm lainaa tuoretta itävaltalaista perustelua yksikön tarpeellisuudesta.
Think tankit saivat tietysti alkunsa Yhdysvalloista, jossa niitä lasketaan olevan erityyppisinä 1 500. Kun esimerkiksi Valkoisen talon herra vaihtuu, se merkitsee samalla suuren virkamiesarmeijan vaihtumista - ja monet heistä napsitaan juuri think tankeista.
Nyttemmin think tankit vaikuttavat selvästi eurooppalaistenkin hallitusten EU-politiikkaan isoissa maissa kuten Saksassa, Britanniassa ja Ranskassa. Ja Brysselissä ne ovat hyvin tunnettuja.
Mutta idea ei ole vielä tarttunut pohjoismaihin, jotka - Ekholmin sanoin - uskovat vakaasti perinteiseen tutkimustietoon.
Tosin Ruotsissa toimii nykyään pääministerin kansliassa pieni Eurooppa-tutkimuksen yksikkö, joka painaa vinhalla vauhdilla pientä, muutaman kymmenen sivun "läpyskää" ajankohtaisista teemoista. Kyse ei ole akateemisista raporteista yliopistojen malliin, vaan politiikan tekoa yritetään tukea keskustelua herättävillä teemoilla ja nostamalla esiin uusia ajatuksia.
"Se mitä tarvitaan on sellaisia ihmisiä, joilla on aikaa selvittää esimerkiksi sitä, mitä tapahtuu Berliinissä, Pariisissa ja Lontoossa ennen kuin niissä valmistellut asiat tulevat Brysseliin. Sillä sitten kun ne tulevat sinne, on jo myöhäistä puuttua niihin", Ekholm sanoo.
Unionissa on siis menty viime vuosina turhan paljon muutamien pääkaupunkien ehdoilla. Mutta onko tontin hoitoon tarpeeksi resursseja?
"Se on täysin auki, tarvitaanko tässä uusi yksikkö vai voisiko se olla osa jotakin olemassaolevaa laitosta", Ekholm sanoo.
Mitä vikaa sitten on siinä työssä, jota tehdään olemassaolevissa tutkimuslaitoksissa?
"Ehkä kyseessä on näkökulmaero. Jos sä teet tutkimusta, niin silloin sä katsot taaksepäin, kun taas think tankit yrittää kertoa päättäjille, että tätä kaikkea on edessä, päättäkää te."
Miten niissä voidaan taata jonkinlainen riippumattomuus sidosryhmistä?
"Se onkin iso juttu näin pienessä maassa. Suomi ei ole oikeastaan maa vaan klubi, jossa kaikki tuntee toisensa. Mutta kun esimerkiksi Eva julkaisi 90-luvulla asennetutkimuksia, niin silloin EU:n vastustajat odottivat niitä sen takia, että niihin luotettiin, ne oli hyvin tehty ja niissä ei vedätetty. Luottamus tulee sitä kautta", Ekholm selvittää.
Eva toimi aikoinaan ajatusmyllynä, mutta nyttemmin se enemmänkin tilaa ja rahoittaa erilaisia raportteja ulkopuolelta.
Ulkopoliittista instituuttia UPI:a pyritään selkeästi kehittämään eurooppalaisen think tankin suuntaan, mikä merkitsee sellaisen nopeasyklisen tekstin tuottamista aiempaa monipuolisemmista aihepiireistä, jota voi käyttää niin päätöksenteossa kuin mediassakin.
UPI:n toimenkuva ei kuitenkaan kata koko integraation kenttää. Lisäksi sitä rahoittaa valtiovalta, kun esimerkiksi brittiläisessä systeemissä julkinen raha koetaan suureksi ongelmaksi laitosten riippumattomuuden kannalta.
Tampereen rauhantutkimuslaitos (Tapri) puolestaan oli aiemmin itsenäinen, mutta tänään se on osa Tampereen yliopistoa. Lisäksi keskusteluissa lienee vilahtanut ainakin Turun yliopiston kyljessä olevan Jean Monnet -keskus.
Ulkomailla think tankien rahoitus koostuu normaalisti useista puroista kuten kannattajajäseniltä, projektirahoista, julkaisumyynnistä, lounasseminaareista jne. Suomessa se on kynnyskysymys.
Elinkeinoelämä ei ole kuulemma ollut kiinnostunut. Entä voisiko valtiovallalta odottaa jonkinlaista pesämunaa vai olisiko se vain yksi selvitysten tilaaja?