Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).
Suomi hiljenee juhannuksen jälkeen, mutta muualla Euroopassa työtahti kiihtyy. Euroopan parlamentti pitää täysistuntoja vielä sekä Brysselissä että Strasbourgissa. Juhannus keskikesän juhlana on tuntematon muualla paitsi Suomessa ja Ruotsissa, joten tärkeät EU-kokoukset ovat usein juuri aattona. Ruotsalaiset yrittivät liittyessään Euroopan unioniin muuttaa aikataulua tarjoamalla aaton huippukokousillallisella hapansilakkaa ja Absolut-votkaa, mutta epäonnistuivat. Hapansilakka haisee hirvittävän pahalle, mutta ne, jotka ovat uskaltautuneet tätä ruotsalaista perinneruokaa maistamaan, sanovat sen olevan oikeaa herkkua. Taivalkoskella - kesäpitäjässäni - samainen herkku kulkee nimellä "kessäytynyt säyne".
Pahanhajuisia ja -makuisia "herkkuja" on tällä hetkellä kosolti eurooppalaisen politiikan noutopöydässä. Yleensä asiat pistetään paremmuusjärjestykseen. Minun on pistettävä asiat jälleen kerran pahemmuusjärjestykseen: paha, pahempi, pahin.
Pahin tilanne on Kreikassa, missä poliittinen sekasorto on viemässä maata ja Eurooppaa yhä suurempiin vaikeuksiin. Kreikassa lasketaan palkkoja, leikataan eläkkeitä, myydään valtion omaisuutta ja vähennetään väkeä niin valtion kuin kuntien palkkalistoilta. Ei ole siis mikään ihme, että kansalaiset ja ammattiyhdistysliike osoittavat mieltään kaduilla. Kreikkalaiset draamat yleensä päättyvät onnellisesti, mutta nyt Kreikassa on ilmassa jopa sisällissodan uhka.
Erikoista on se, että Kreikan oikeisto-oppositio vastustaa velkakierteen pysäyttämistä ja yrittää kaikin keinoin estää välttämättömien rakenteellisten uudistusten toteuttamista. Konservatiivinen pääoppositiopuolue vaatii pääministeri Papandreoun eroa, eikä suostu neuvottelemaan laajapohjaiseen hallitukseen osallistumisesta, vaikka sinipunaa sielläkin tarvittaisiin.
Mitä vaikeammaksi poliittinen tilanne menee Kreikassa, sen hankalammaksi äityy talous ja korot nousevat. Kreikan on pian mahdotonta saada yksityistä pääomaa. Tämä viikko ratkaisee Kreikan kohtalon. Jos maa ajautuu maksukyvyttömyyteen ja EU kyvyttömyyteen päätöksenteossa, vaikutukset voivat ulottua koko Eurooppaan samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Suomikin joutui talouspyörteen mukana syvään lamaan.
Talouden taivas oli Euroopassa jo pikkuisen kirkastumassa, kun politiikan taivaalle on nousemassa yhä mustempia pilviä. Velkamaissa on kyllästytty säästöihin ja leikkauksiin. Pohjoisemmassa Euroopassa alkaa olla mitta täynnä velkamaiden takauksia. Saksassa, Hollannissa, Itävallassa ja Suomessa "Jo riittää" -äänenpainot vahvistuvat, sillä kansalaisten mielestä maissa on jo tarpeeksi kiristetty vyötä ja harrastettu talouskuria. Vaikka Euroopan unionissa etsitään ratkaisuja, se koetaan itse ongelmaksi ja kritiikki unionia kohtaan kasvaa.
Suomesta näyttää tulevan todellinen EU-epäilyn laboratorio. Epäily on hyve, mutta Ein sanominen kaikille ei sekään vie eteenpäin. Viimeisin esimerkki uudesta asennosta tuli vastavalitun uuden eduskunnan suuresta valiokunnasta eli arvovaltaisesta ja tärkeästä EU-valiokunnasta. Valiokunta ilmoitti jyrkästi vastustavansa Euroopan parlamentin ehdotusta niin sanotuista eurobondeista eli EU:n jäsenvaltioiden yhteisistä velkakirjalainoista, joita parlamenttikin pitää pitkän tähtäimen tavoitteena.
Tämän lisäksi valiokunta "suhtautuu erittäin kriittisesti" parlamentin aikeisiin muuttaa EU:n päätöksentekoa tavalla, joka valiokunnan mielestä siirtäisi jäsenvaltioiden valtaoikeuksia Euroopan parlamentille. Samainen valiokunta kieltäytyi jo aiemmin vastaamasta Euroopan parlamentin kriisivaliokunnan kyselyyn, jossa pyydettiin kansallisten parlamenttien mielipiteitä talouskriisistä ja kannanottoja varainsiirtoveroon.
Seminaareja ja kyselyjä vakavampi asia on Euroopan parlamentin asema EU-lainsäädännössä. Nyt kiistan kohteena olevassa asiassa on kysymys Euroopan uudesta talousarkkitehtuurista, jonka tarkoitus on uusien kriisien estäminen luomalla välineitä ennaltaehkäisyyn. Ideana on ohjata jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa, mitä varten tarvitaan erilaisia indikaattoreita ja keinoja päästä yhteiseen käsitykseen talousluvuista. Suurta valiokuntaa närästää se, että Euroopan parlamentti yhdessä komission kanssa voisi sopia talousluvuista ja indikaattoreista ohi jäsenvaltioiden. Suuren valiokunnan puheenjohtajan Erkki Tuomiojan mukaan kyse on Euroopan parlamentin vallanhimosta.
Kysymys ei ole Euroopan parlamentin vallanhimosta, vaan Lissabonin sopimuksen mukaisesta lainsäädännöstä, jossa parlamentti ja neuvosto ovat samassa asemassa. Heinäkuussa parlamentin täysistuntoon tuleva talouspaketti kuuluu yhteispäätösmenettelyyn, joka takaa parlamentille ja jäsenmaista muodostuvalle neuvostolle yhtäläisen vallan lainsäädännössä.
Suuri valiokunta haikailee menneisyyteen ja komitologian aikaan, mutta Lissabonin sopimus teki sen laittomaksi. Kieltämättä Suomen eduskunta ja suuri valiokunta eivät ole tässä yksin, sillä Lissabon-maailma on monelle vastenmielinen juuri Euroopan parlamentin lisääntyneen vallan takia.
On melkoisen ikävää syyttää Euroopan parlamenttia vallanhimosta sen halutessa käyttää perussopimuksen sille antamaa valtaa ja oikeuksia. Euroopan parlamentti on kaiken lisäksi ainoa suoraan kansalaisten vaaleilla valittu elin, jonka tehtävä on etsiä eurooppalaisia ratkaisuja. Jäsenvaltiot -Suomi mukana - ovat tämän vallan antaneet Lissabonin sopimuksen myötä, eikä parlamentti ole sitä itselleen viekkaudella eikä vääryydellä keplotellut.