Oulu Savonlinnan balettijuhlalla on sunnuntaina edessä päätöspäivä. Aiesopimus on olemassa moskovalaisen Bolshoin kanssa vielä muutamaksi vuodeksi.
Kassataloutta koitteleva kurimus on pistetty syrjään juhlan ajaksi, toteaa toimistopäällikkö Kristiina Immonen napakasti. Arjen alettua tapahtuma palaa siihen toteen, että Savonlinnan kaupungin hallinto-organisaatio ensinnä myönsi ja sittemmin pyörsi avustuksen.
Tulevaan ovat osaltaan vaikuttamassa lipputulojen kartuttajatkin, yleisö. Tämän lauantai-illan Gisellen katsomo on ennusteiden mukaan täyttämässä parhaiten 2 116 paikkaa. Eiväthän tietysti ihan pieniä ole ohitetut Joutsenlammen 1 800 katsojan näytös tahi Don Quijoten 1 500.
Erityisen iloinen juhlaorganisaatio tuntuu olevan lasten löytämisestä Olavinlinnaan, minkä selitys löytyy erityisesti heitä varten rakennetusta 20 euron lipusta. Juhlan kasvatus- ja koulutuspuoleen viittaa myös tanssipedagogi, valtion tanssitaidetoimikunnan nykyiseen kokoonpanoon kuuluva Mirja-Liisa Herhi, joka tunnetaan koko maassa historiallisten tanssienkin opettajana.
"Juhlalla on nyt ollut tarjota hyvin tanssittuna kolme baletin historian merkkiteosta, niin että ne on voinut kokea kolmen päivän sisällä. Siihen nähden asiaa pitäisi osata hyödyntää ympäri maata enemmän."
Baletillinen näkökulma kansallistansseihin
Tällä kertaa tapahtuman yhteydessä toteutetulla ja tänään päättyvällä Bolshoi-vetoisella repertuaarikurssilla on ollut puolentoista kymmentä nuorta opiskelemassa juhlan ohjelmistoantiin kuuluvien teosten solisti- ja kuoro-osuuksia. Viidennes näistä oppilaista opiskelee Oulun seudun ammattikorkeakoulussa (OAMK) tanssinopettajalinjalla.
"Vielä sunnuntaina koettavissa oleva Don Quijote on baletin ilotulitusta. Tanssinumero tanssinumeron perään." Leveällä mutta syvyyttä vailla olevalla Olavinlinnan lavalla Mirja-Liisa Herhi toteaa joukkojen täyttämän Don Quijoten olevan väliin ahtaalla.
Entä miten Giselle romanttisuus istuu kivimuurien sisään?
"Perinteinen totetus liikekieleltään ja ajatusmaailmaltaan, hyvin musikaalinen." Ohjelmalehtinen vyöryttää Gisellen yhteydessä puolen tusinaa koreografinimeä Jean Corallista Vladimir Vasiljeviin, jonka ohjaus vuodelta 1997 on kyseessä. Historian janaa piirtyy esiin: "Uudistaako tai miten uudistaa, on mielenkiintoinen kysymys. Bolshoin vahvuus on perinteissä. Perinteet avaavat ymmärtämään uustulkintojakin."
Jos Don Quijote oli tanssin ilotulitusta ja Giselle kulki historiavinjentissa asettuu Bolshoin Joutsenlampi Herhin mukaan niiden välimaastoon. Ja kovakärkiset varvastossut astuvat kengän tielle.
"Karaktääritanssithan ovat olleet yleensä kenkänumeroita, mutta tässä Juri Grigorovitshin vuodelta 2001 peräisin olevassa Joutsenlammen versiossa koko kolmas näytös on varpailla tehtävä."
"Don Quijote kärsii ehkä siksi, että espanjalainen tanssikulttuuri on ylipäätään nykyään niin vahvasti esillä. Väkisinkin syntyy kontrasti. Don Quijote esittää espanjalaisen tanssin baletin 1800-luvun ajatusmaailmaan lävistämänä."
"Gisellessä on paljonkin kenkänumeroita, koskapa lavastus ja puvustus on uusi, muotisuunnittelija Hubert de Givenchyn käsialaa."
"Ylipäätään kansantanssi tai pitäisi sanoa ehkä paremminkin kansallistanssi on ollut oleellinen osa balettihistoriassa. Eri maiden, kansallisuuksien korostusten läsnäolo balettiteoksissa on ollut ilmeinen. Näin on pyritty tuomaan uskottavuutta balettiteoksiin."