Aika ajoin toistuva keskustelu eutanasiasta on jälleen ryöpsähtänyt käyntiin. Syynä on, että eräiden emerituspoliitikkojen aloitteesta syntynyt kansalaisaloite on saavuttanut tarvittavan allekirjoitusten määrän ja on tulossa eduskunnan käsiteltäväksi.
Kreikankielestä suomennettuna eutanasia merkitsee hyvää kuolemaa. Puhekielessä ja käytännössä eutanasialla tarkoitetaan kuolinapua. Sitä se on myös kansalaisaloitteen mukaan.
Keskustelussa käytetään myös käsitteitä passiivinen ja aktiivinen eutanasia. Aktiivista on tuo edellä mainitsemani kuolinapu. Passiivista taas se, että kuolemaan johtavassa sairaudessa potilasta ei esimerkiksi ryhdytä elvyttämään sydämen pysähtyessä.
Passiivinen ei kuitenkaan ole täysin passiivista. Hoitohenkilöstö huolehtii silloinkin aktiivisesti potilaan tarvitsemasta kipulääkityksestä, jotta viimeisinä päivinä ja viimeisillä hetkillä ei tarvitsisi kärsiä kivuista. Hiipuvan elämän laatu pyritään pitämään tilanteeseen nähden parhaana mahdollisena.
Sinänsä passiivinen eutanasia on käsitteenä huono, koska silloinkin pyritään hyviin ja arvokkaisiin viimeisiin hetkiin ja siten hyvään kuolemaan. Hyvään loppuvaiheen hoitoon parantumattomassa sairaudessa onkin viime vuosina kehitetty erityisesti palliatiivista eli oireita lievittävää hoitoa sekä saattohoitoa.
Näiden tavoitteena on nimenomaan kivuttomuus, myötäeläminen, hyvät viimeiset päivät. Nykyaikaiset tehokkaat kipulääkkeet oikein annosteltuina mahdollistavat kivuttomuuden valtaosalle kuolevista potilaista. Ne saattavat toki hiukankin yliannoksina joskus nopeuttaa potilaan kuolemaa, mutta käsittääkseni lääkärikuntamme ei ole kokenut tätä ongelmaksi.
Kansalaisaloitteen mukaan eutanasia tulisi sallia tilanteessa, jossa potilaalla on sietämättömiä fyysisiä tai psyykkisiä oireita, kipuja tai kärsimyksiä, joita ei voida olennaisesti lievittää lääketieteen keinoin. Myös kuolemaan johtava sairaus oikeuttaisi eutanasiaan.
Potilaan tulee itse esittää harkittu eutanasiapyyntö, hänen pitää olla oikeustoimikelpoinen ja kognitiivisesti kompetentti. Tämä viimeinen termi tarkoittaa, että potilaan tulee tajuta ja tiedostaa, mitä hänen eutanasiapyyntönsä todella tarkoittaa.
Aloitteessa myös psyykkiset oireet voisivat olla eutanasian peruste. Erikseen aloite kuitenkin toteaa, että depressio on ensin hoidettava – masentunut ei siis voi eutanasiaa pyytää. Onkohan parantumattomasti sairas joskus masentunut? Myös se on kyseenalaista, miten psyykkisestä sairaudesta kärsivä todella tajuaa pyyntönsä merkityksen. Esimerkiksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsofreniaa sairastavalla todellisuudentaju on usein hukassa.
Yksinkertaisinta aloitteen mukainen eutanasia olisi ehkä parantumattomasti sairaille syöpäpotilaille. Vastikään keskustelin erään tamperelaisen syöpälääkärin kanssa. Hän kertoi, että yksikään syöpäpotilas ei ole hänelle ehdottanut kuoleman nopeuttamista.
eillä on aina toivo paremmasta, vaikka lääketieteen näkökulmasta sellaista on korkeintaan hippusen verran. Sen sijaan psyykkisesti sairailta tällaisia varovaisia kysymyksiä on tullut.
Monilla dementiaa sairastavilla tai esimerkiksi kehitysvammaisilla on asioiden hoitamista varten laillinen edunvalvoja. Kun heille tulee vaikkapa kivulias syöpäsairaus, heille ei eutanasia olisi aloitteen mukaan mahdollinen.
Jos taas laki muotoutuisi sellaiseksi, että edunvalvoja voisi potilaan puolesta pyytää eutanasiaa, edunvalvonnan merkitys johtaisi helposti huimaaviin näkymiin. Kenelle edunvalvonta pitää määrätä? Voiko tuomioistuin päättää edunvalvonnasta yhden tai kahdenkaan lääkärin lausuntojen perusteella? Mikä olisi omaisten, siis perillisten, rooli edunvalvontaa haettaessa? Entä yhteiskunnan rooli niiden kohdalla, joilla ei ole lähiomaisia?
Päättely johtaa helposti scifimäisiin visioihin siitä, miten tulevaisuuden yhteiskunta hoitaa vanhus-, vammais- tai huume- ja juoppohulluusongelmansa. Olisiko eutanasian salliminen – vaikkapa hyvinkin rajatuissa tilanteissa - päänavaus sille, että raihnaisen, vaivalloisen ja hankalan ikäihmisen ihmisarvo pudotettaisiin joidenkin kriittisten rajojen alapuolelle?
Tämän tyyppisiä näkökohtia tulee eteen, kun eduskunta kevään mittaa eutanasia-aloitetta käsittelee.
Joissakin maailman maissa eutanasia tai avustettu itsemurha on sallittua. Joissakin maissa sovelletaan käytäntöä, että tietyissä olosuhteissa autetusta kuolemasta ei aseteta syytteeseen tai tuomita.
Tehty kansalaisaloite on kuitenkin selkeästi Suomen perustuslain vastainen. Perustuslain 7. pykälä sanoo yksiselitteisesti: Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Lakialoite on siis käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä tai perustuslakia on muutettava.
Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.