Venäjän ja toisaalta Etyjin, EU:n, Yhdysvaltain ja Naton tulkinnat Ukrainan presidentinvaalien rehellisyydestä ovat menneet pahasti ristiin.
Siinä kun presidentti Vladimir Putin kiirehti onnittelemaan jo ovensuukyselyjen perusteella vaalien "voittajaa" ja kiittämään vaalien rehellisyydestä, hänen saksalainen kaverinsa Gerhard Schröder kuvasi niitä massiiviseksi petokseksi.
EU:n, Etyjin, Naton ja Yhdysvaltain mielestä vaalien tulosta on mahdoton hyväksyä ilman epäselvyyksien selvittämistä. Putinin mielestä taas läntisiä epäilyksiä on mahdoton hyväksyä. Venäjän ulkoministeriö syytti EU:ta Ukrainan opposition usuttamisesta laittomiin toimiin.
Putin yritti vaikuttaa tulokseen jo kampanjan aikana. Lisäksi hänen lähipiiriinsä kuuluva "poliittinen teknologi" Gleb Pavlovski matkusti Kiovaan junailemaan toivottua lopputulosta. Lännessä puolestaan oli asetettu suuria odotuksia siihen, että maalle saataisiin länsimielinen johto.
Kuka voitti? Itään päin kallellaan oleva Viktor Janukovytsh sai kuulemma lähes miljoona ääntä enemmän kuin opposition Viktor Jushtshenko.
Ukraina on hyvin merkittävä tekijä EU:n ja Venäjän suhteissa. Kysymys siitä, missä määrin niiden edut Ukrainassa ovat yhteneväisiä, missä määrin vastakkaisia, kiteytyi vaaliasetelmassa, sanoo Aleksanteri-instituutin johtaja, professori Markku Kivinen.
Jos tilanne kehittyy huonoon suuntaan, saattaa siellä ja täällä vahvistua asenne, että EU:sta tulee Ukrainassa eräänlainen Venäjän vastavoima, joka yrittää minimoida siellä sen edut, ja päin vastoin, Kivinen arvioi. Se toisi kylmän sodan etäisesti mieleen.
Unionin ja Venäjän suhteet ovat muutenkin viime aikoina takkuilleet. Putinin EU-neuvonantajan mukaan siihen ovat paljolti syyllisiä unionin uudet jäsenmaat, jotka ovat tuoneet unioniin lisää Venäjä-vastaisuutta, jopa venäläispelkoa.
EU:n ja Venäjän torstainen huippukokous Haagissa oli osapuolten ensimmäinen tilaisuus silotella keskinäisiä Ukraina-ristiriitoja.
Vaikuttaa selvältä, että osapuolilla ei ole ollut Ukrainan suhteen mitään yleisiä pelisääntöjä, joita tulkittaisiin samalla tavalla.
Yhtä selvältä vaikuttaa, että Venäjä(kin) on taipuvainen valitsemaan kansallisten etujensa ajamisen, jos nuo edut ja demokraattiset menettelytavat joutuvat jossakin kansainvälisen politiikan mittelössä vastakkain.
Venäjä muun muassa pitää kynsin hampain kiinni vanhasta vaikutuspiiristään kuten voi nähdä myös Valko-Venäjällä ja Moldovassa. Sille olisikin kova pala, jos EU esimerkiksi ryhtyisi Ukrainaa vastaan taloudellisiin pakotteisiin.
Uusi pääkomissaari José Manuel Barroso uhkasi jo vakavilla seurauksilla, ellei Ukraina suostu tarkistamaan vaaliensa hämäryyksiä. Seurauksia voisivat olla taloudellisen tuen keskeyttäminen ja diplomaattisuhteiden ohentaminen.
Sitäkin on jo kysytty, vaikuttaisiko kriisin ajautuminen yhä pahempaan umpikujaan Putinin ja hänen läntisten kollegoidensa väleihin. Ilmeisesti puolin ja toisin tarvitaan venymistä.
Epämukavaa olisi sekin, jos ja kun lännessä moni panee Putinin epädemokraattisiksi väitetyt uudistukset kotimaassaan - kuten kuvernöörien valinta tulevaisuudessa - ja Ukrainan vilppivaalien hyväksymisen samaan piikkiin.