Me suomalaiset kykenemme yleensä ottaen tekemään asiat muita kansoja piirun verran paremmin. Ei kuitenkaan aina ja kaikissa tapauksissa.
Kun Saddam Hussein jäi viime viikonloppuna kuopasta kiinni, niin hänen voittonsa meikäläisistä kävi ilmi heti. Valokuvien perusteella irakilainen rääkkäävä julmuri päihitti suomalaisen modernin runoilijan.
Pentti Saarikoskelta vei kokonaista kymmenen vuotta saada ulkoasuunsa samanlaista mörriä ja möykkyä, minkä Saddam kykeni polkaisemaan naamalleen kymmenessä kuukaudessa. Pena näytti kalevalaiselta taatalta, Saddam persialaiselta käytettyjen mattojen kauppiaalta.
Mikäpä kumma tuo on, että Saddam teki sen nopeammin. Suoritusolosuhteet ovat olleet täysin toisenlaiset, sanoisiko yhteismitattomat.
Saarikoski oli kotimaista julkisuutta paossa Ruotsin länsirannikolla, turskalta tuoksahtavan raikkaan meren äärellä. Saddam piileksi kansainvälistä mediaa ja liittouman diopteritähtäintä paskaisessa maakuopassa Pohjois-Irakissa.
Sellaisessa paikassa kuka tahansa puhtaita alushousuja yli kaiken arvostava ihminen muuttuu hetkessä metsäläisen näköiseksi, saati sitten tällainen diktaattorin valtuudet menettänyt ihmispeto.
Liittouma löysi Saddamin entisistä palatseista pulloittain laatuviskejä isännän kuopattua itsensä. Tässä on asia, jossa suomalainen voittaa Saddamin. Tikritin maamuna ei kyennyt ryyppäämään kuten Saarikoski.
Saarikoski ei monestikaan suostunut pistämän vettä suuhunsa. Sinne kaatui miestä väkevämpää. Kun runoilija heräsi, hänen kerrotaan askeltaneen keittiöön, jossa rupesi pirskottelemaan kraanavettä kasvojensa ihohuokosille. Läsnäolijoiden ällistykseksi vesi imeytyi kasvoihin kuin aavikon hiekkaan. Voi sitä näinkin juoda, Saarikoski oli sanonut.
Saddam kieltäytyi tutkintavankeudessa vedestä sanomalla, että jos juon vettä joudun käymään vessassa. Lause on Saddamin pitkän uran loogisin.
Eräs merkittävä ero Saddamissa ja Saarikoskessa on. Toinen heistä pysyy kirjopesun kestävänä humanistina.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi