Politiikan uutiset ovat testanneet sananvapauden ideaa viime aikoina. Ihmiskunnan yhtä tärkeintä perusoikeutta sietääkin koetella säännöllisesti.
Sananvapaushan tarkoittaa, että kaikilla on oikeus kertoa, ja kansalaisilla erityinen oikeus tietää, viranomaisilla ja muilla vallankäyttäjille erityinen velvollisuus puhua.
Toimittajat eli journalistit Kainuusta ja muualta Itä-Suomesta kokoontuivat kaksi viikkoa sitten Kuopioon pohtimaan uhkaako media journalismia.
Kysymys on erittäin hyvä ja ajankohtainen, sillä media tarkoittaa suurimmaksi osaksi muuta kuin journalismia, jolla puolestaan tarkoitetaan ammattiinsa kouluttautuneiden toimittajien työtä ja työn tuloksia.
Kuopiossa kysyttiin myös yleisön perään.
Mitä yleisö oikeasti haluaa medialta ja toimittajilta?
Pohjois-Suomen toimittajat, Kalajokilaaksosta Lappiin, puolestaan tapasivat toisiaan Oulussa viikko sitten. Kahden päivän seminaari oli otsikoitu Julkista vai salaista?
Sekin kysymys on erittäin hyvä ja ajankohtainen, sillä julkisen ja salaisen raja näyttää hämärtyvän aina vain suomalaisten päättäjien arjessa.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja, tietokirjailija Risto Uimonen oli mukana Oulussa. Kalevan edellinen päätoimittaja huolehtii journalismin uskottavuudesta, jota varten Julkisen sanan neuvosto aikoinaan perustettiin.
Neuvosto on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien itsesääntelyelin. Se ottaa kantaa, toimivatko toimittajat hyvän lehtimiestavan mukaisesti.
Ammattitoimittajilta odotetaan lainkuuliaisuuden ohella korkeaa moraalia. Samoin myös esimerkiksi lääkäreiden työtä ohjaa oma etiikka.
Kuka tahansa voi kannella Julkisen sanan neuvostolle "väärästä" julkisuudesta. Neuvosto ei ole lakitupa, vaan sananvapauden tulkitsija.
Langettava päätös tarkoittaa moitetta tiedotusvälineelle. Vapauttava päätös merkitsee, että hyviä tapoja osattiin noudattaa.
Ensi viikolla toimittajat pohtivat Helsingissä internetin keskustelupalstojen säätelyä. Julkisen sanan neuvoston toimivalta ulottuu median nettisivustojen yleisöviesteihin ja -kommentteihin Suomessa. Ruotsissa ja Tanskassa näin ei ole, koska yleisöviestejä ei pidetä journalismina. Suomessakin on vastaavia paineita lisätä nimetöntä keskustelua ja jättää se ammattijournalistien päätösvallan ulottumattomiin.
Mutta. Pitääkö keskustelupalstoilla julkaista nimettömien kirjoittamaa roskaa?
Sivistyneeltä keskustelulta saa odottaa, että nimimerkki sallitaan vain poikkeuksissa, jolloin yleensä suojataan kirjoittajan yksityisyyttä. Näin on toimittu iät ajat laatusanomalehtien yleisönosastoilla.
Toimittajien työssä olennaisen ja luotettavan tiedon saanti on elinehto, jotta tiedotusvälineet kykenevät tekemään laadukasta uutisjournalismia. Toimittajat joutuvat aika ajoin turvautumaan poikkeuksellisiin keinoihin saadakseen yhteiskunnallisesti tärkeitä tietoja julkiseen keskusteluun. Toimittaja saa suojata lähteitään ja jättää kertomatta ne lähdesuojan perusteella, mikä on ihan eri asia kuin se, että kannustetaan heittelyyn nimimerkin suojasta.
Kalevan toimitus aloittaa 5. lokakuuta toimittajatapaamisten sarjan Kaleva.Pointissa Kirkkokadulla. Kahden tunnin tilaisuudet on otsikoitu Tule ja kerro!
Tuleminen vaatii lähtemistä. Lähteminen tekoja, jotka johtavat ihmisten kohtaamiseen. Sanomalehden sivut verkossa ja paperilla toimivat foorumina eli "torina" julkisuudelle, jossa kerrotaan ihmisille yhteisesti tärkeitä uutisia, kommentoidaan ja keskustellaan. Jokaiseen ammattikuntaan mahtuu monenlaista viheltäjää, toimittajiin ehkä erityisen paljon. He kaikki käyttävät julkisuuden valtaa. Siksi toimittajien pitää kertoa työstään julkisesti.