Raviselostaja Antti Pylkkäsen ääni leikkaa ilmaa Kalajoen Mehtäkylässä.
Pylkkänen hehkuttaa shetlanninponi White Tailin kirikykyä takasuoralla ja kohottaa äänensä toiseen potenssiin, kun White Tail suorastaan pakenee muilta loppusuoralla.
Ei pelkkä voitto vaan ylivoimavoitto.
Mehtäkylä sijaitsee Kalajoen, Merijärven, Pyhäjoen ja Alavieskan muodostaman timantin keskustassa. Siellä ei ole ravirataa, mutta nykytekniikka mahdollistaa sen, että Pylkkäsen ääni kaikuu Janette Peltolan, 16, huoneessa yhä uudestaan ja uudestaan.
"Aina vain tulee kylmät väreet", värisyttelee Jenita-äiti takavasemmalla, kun White Tail saapuu läppärin kuvaruudulla Reisjärven paikallisravien ponilähdön maaliviivalle ylhäisessä yksinäisyydessään.
"Tämä oli kauden hienoin voitto. ´Kossi´ meni hienoa ravia. Minun tarvitsi vain istua kärryillä", Janette Peltola muistelee.
"Touhu menisi
totiseksi"
Raviurheilussa, siis isojen hevosten kilpailuissa, ohjastaja näyttelee merkittävää roolia, vaikka hevosen kunto ja kyvyt ovat tietysti kaikista tärkeimmät asiat.
Kullekin hevoselle sopivat juoksupaikat, oikeat kirin ajoitukset, helläkätisesti ravilla pitäminen ja kyky saada hevosesta kaikki tehot irti vaikuttavat kokonaissuoritukseen.
Miksei siis poneillakin päde samat lainalaisuudet? Oulun läänin parhaaksi poniraviohjastajaksi valittua Janette Peltolaa ei kuitenkaan saa kehumaan itseään. Ei millään.
"Ponit ovat kehittyneet, en minä. En nyt tiedä siitä lahjakkuudestani... No, onhan siinä se ero, kun ajan omaa poniani, niin tunnen sen paremmin kuin muut."
"Kossi" onkin vaikea ajaa. Laukkaherkkä, keskittymisvaikeuksinen tapaus. Se on hassua, sillä 12-vuotiaaksi kääntyneen oripojan pitäisi olla jo jättänyt kossimaiset kujeet.
Osaa Peltola muidenkin poneja käskyttää. Erään tuttavan ponilla ajettu yksi startti viime kesänä tuotti heti voiton. Kaikkiaan Peltolan plakkariin kertyi viime vuonna 26 lähtöä, joista irtosi kuusi voittoa, kahdeksan toista sijaa ja yksi kolmostila. Voittomäärä oikeutti koko Suomen mittakaavassa poniohjastajien 11. parhaaksi.
Ponilähdöissä rahavirrat soljuvat pikku puroina verrattuna ravihevosten valtavirtoihin. Peltolan uran 63 starttia ovat tuoneet vain vajaat 1 900 euroa kaurarahoja, eikä se johdu menestymättömyydestä.
Luulisi, että moiset suolarahat saisivat poniohjastajat rustaamaan kirjelmiä Hippokseen ja vaatimaan lisää liksaa - tai muuten alkaa lakko.
"Palkinnot ovat harrastuksen kannalta ihan sopivat. Jos ne olisivat isommat, touhu menisi totiseksi", Peltola yllättää.
Ponihommissa puhuu muu kuin rahan ääni.
"Emme ole
nokka syttyrällä"
Moni raviohjastaja on aloittanut uransa ponin kärryiltä. Perusasiat ovat samat - hevosvoimia myöten - mutta matkanteko hitaampaa ja arvoituksellisempaakin.
"Tässä saa hyvät pohjat ravihommiin. Oppii volttauksen, säännöt ja vastuunoton eläimestä sekä saa tuntumaa kilvanajoon. Poniraveissa ajetaan aina voitosta, mutta jos menestystä ei tule, emme ole nokka syttyrällä", Peltola naureskelee.
Mehtäkylän tallissa hirnuu kolme ponia ja viisi suomenhevosta. Yksi suomenhevonen on Sievissä Esa Sandholmin hoivissa. Tulevaisuuden suuntaviivat ovat selvät.
"Oman tallin perustaminen on sitten aikuisena tavoitteena. Valmentaminen kiinnostaa, mutta ajamisen jätän ammattilaisten huoleksi", Peltola suunnittelee.
Näin siis sydäntalvella. Mieli voi muuttua, kun ravien C-kortti komeilee kesän korvalla taskussa.
Poniajajaliigan ensimmäinen osakilpailu 15. helmikuuta Ylivieskan Keskisen raviradalla.