Kesän tultua kaupunkiin on oululainen katukuva saanut väriä joukkoonsa. Puiden lehtien ja kesän kukkien lisäksi valo on houkutellut ilmoille keesipäisiä punkkareita.
Edellisellä vuosituhannella piikkitukkia näkyi tasaisen kansalaismassan joukossa runsain mitoin, mutta vuosiin ei kaduilla ole vilahdellut kirkkaan neonvärisiä kuontaloita.
Kevään myötä korkeiden hiustuppojen on nähty palaavan Rotuaarille.
Vaikka keesien ensi-ilmaantumisesta on kulunut jo 30 vuotta, ei markkinoille ole vieläkään pamahtanut takuuvarmaa tuotetta, jolla frisyyri pysyisi pystyssä. Aikojen saatossa on ollut tarjolla yhtä jos toista poppakonstia, joilla voi saada tukan vastustamaan painovoiman lakeja. Peto keräsi yhteen niistä muutamia.
1) Perinteisin menetelmä on tupeerata hiuksia. Mitä tiheäpiikkisempi kampa, sen tiukempi lopputulos. Tämän jälkeen tukkaan suihkitaan runsaasti lakkaa. Kun lakan vielä lopuksi kuumentaa hiustenkuivaajalla hiuksiin kiinni, on lopputulos pysyvä.
2) Uhkarohkea keeseilijä voi laittaa saippuapalan veteen kahdeksi päiväksi, ja kun se on pehmennyt, sitä tulee hieroa hiuksiin ja föönataan pystyyn. Lopuksi keesiin laitetaan viiksivahaa sekä lakkaa ja föönataan kiinni, jolloin se pysyy pystyssä pari viikkoa. Tässä käsittelyssä hiukset tosin saattavat kuivettua.
3) Hiukset voi myös pestä mäntysuovalla, tupeeraata pystyyn ja suihkuttaa lakalla tönköksi. Tai kädenlämpöiseen veteen annetaan liueta niin paljon sokeria, ettei se enää sekoitu. Sokerivesi laitetaan pumppupulloon ja suihkutetaan hiuksiin, joita kammataan läpi käsittelyn.
Nämäkin neuvot ovat turhia niille, jotka ovat todellisia punkkareita. Heidän keesinsähän pysyvät pystyssä lialla ja tahdonvoimalla.