Helsinki Työttömien tukityöllistämisen tulokset ovat jääneet aika laihoiksi sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, ilmenee Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:in tuoreesta tutkimuksesta Rakenteellinen työttömyys.
Rakenteellinen työttömyys on VATT:in mukaan ilmiö, jossa työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, vaikka taloudessa muuten menisi hyvin. Maassa voi olla sekä työvoimapula että työttömyyttä.
VATT:n tutkimusjohtaja Heikki Räisänen sanoo, että avoimille työmarkkinoille eli yksityiselle sektorille palaaminen onnistuu melko hyvin lyhyen työttömyysjakson jälkeen, mutta vaikeutuu erittäin paljon, kun työttömyys kestää yli vuoden tai jopa kaksi.
Räisäsen tutkimuksesta ilmenee, että Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla pitkäaikaistyöttömyys on suhteellisen alhaista muuhun Suomeen verrattuna.
Hämeessä, Keski-Suomessa, Kaakkois-Suomessa ja Satakunnassa pitkäaikaistyöttömyys on suhteellisesti korkeinta.
Räisäsen mukaan yksi selittävä tekijä eroihin on, että Pohjois-Suomen työvoimapolitiikka on ollut aktiivisempaa ja työttömyysjaksot on yritetty ja onnistuttu katkaisemaan jo varhaisessa vaiheessa.
"Työvoimapolitiikka on lyhentänyt työttömyysjaksoa keskimäärin kolmanneksen. 1990-luvun alussa se tehosi niin, että työttömyysaika lyheni jopa puoleen", selvitti Räisänen maanantaina työnsä tuloksia.
Verotuksella vähän vaikutusta
Työttömyyden alentaminen verotusta keventämällä on Räisäsen tutkimuksen mukaan melko kallista ja vaikutukset ovat jääneet melko vähäisiksi.
Hän arvioi, että vuoden 1997 jälkeen veronkevennysten merkitys työllisyyden kasvusta jää noin kymmenenteen osaan.
Myös ansiotuloverojen ja työnantajamaksujen muutosten vaikutus työllisyyteen näyttää antavan yhtä laihoja tuloksia kuin suuret veronkevennysohjelmat.
"Työnantajilla on työllistämiskynnys, joka muodostuu työttömän kynnyspalkasta, muista palkkakuluista, sosiaalivakuutusmaksuista sekä työn tuottovaatimuksesta. Niiden yli pitäisi päästä, jos Suomessa halutaan lisätä työn kysyntää."
Tukipolitiikan tulokset työttömyyden katkaisussa Heikki Räisänen arvioi aika vaatimattomiksi.
"Julkisen sektorin tukityöllistäminen ei yleensä auta työttömiä avoimille työmarkkinoille. Yksityisen sektorin tukityöllistäminen tuottaa sen sijaan myönteisiä työllisyysvaikutuksia."
Räisäsen mukaan palvelusektori on ollut keskeisin uusien työpaikkojen lähde ja vieläkin se voi työllistää.
Pitkäaikaistyöttömiä vielä noin 80 000
VATT:in tutkimuksesta ilmenee, että pitkäaikaistyöttömyyden taso Suomessa on kaikesta huolimatta alentunut viime vuosina.
Pitkäaikaistyöttömistä ei ole tarkkaa tilastoa, mutta työmarkkinatuella on tällä hetkellä noin 80 000 suomalaista. Se tarkoittaa, että 500 päivän ansiosidonnaisen työttömyysturvan suoja on jo käytetty eli työttömyys on käytännössä kestänyt yli kaksi vuotta.
Enimmillään pitkäaikaistyöttömiä oli vuonna 1996: noin 140 000 suomalaista.
"Yli kaksi vuotta työttöminä olleita on liki mahdotonta työllistää avoimelle sektorille", arvioi Räisänen.
Hänen mukaansa ansiosidonnaisen vakuutusturvan 500 päivän enimmäiskesto ja etenkin työmarkkinatuen rajoittamaton enimmäiskesto ovat omiaan pidentämään työttömyysjaksoja.
"Työttömyysturvan käytännön kestoon tulisi hakea uusia ratkaisuja, sillä nythän työtön työnhakija voi olla ansiosidonnaisen turvan jälkeen periaatteessa vaikka 48 vuotta työmarkkinatuen varassa. Eihän se niin voi olla."
Reino Hjerppe:
Mallia Hollannista
VATT:in ylijohtaja Reino Hjerppe sanoo, että jos Suomen työllisyysaste nousisi nykyisestä 67-68 prosentista 74-75 prosenttiin, verotusta voitaisiin alentaa ja lisätä palveluita. "Tavoitteesta kaikki ovat yksimielisiä, vain keinoista tavoitteeseen pääsemiseksi ollaan eri mieltä."
Hjerppe muistuttaa, että hollantilaiset lähtivät alentamaan työttömyyttä 1980-luvulla laskemalla työvoimakustannuksia. Ohjelma kesti noin kymmenen vuotta ja nykyään Hollannin työttömyys on EU-maiden alhaisimpia.
Räisänen sanoo, että verotuksen alentaminen on hyvin keskeinen keino rakennetyöttömyyden nujertamisessa, vaikka se onkin kallis keino.
"Veronalennusten kohdentaminen alempiin palkkaluokkiin ei ole helppoa. Yksi keino olisi, että valtionvero alkaisi nollasta. Siten veronalennuksia voitaisiin ohjata tulojen alapäähän."
Viisastenkiveä VATT:kaan ei löydä rakennetyöttömyyden ratkaisuksi. Se suosittaa ongelman ratkaisuksi laajaa kokonaisohjelmaa. jonka osia ovat verotus, koulutus, työvoimapalvelut, työttömyysturva sekä palvelusektorin mahdollisuudet työllistäjänä.