Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan pari lakiesitystä, jotka antavat maatalouden tukitarkastajille oikeuden ulottaa tarkastus viljelijäperheen kotiin. Ei ihme, että viljelijöiden keskuudessa on noussut hämminki, onhan kotirauha yksi perustuslain takaamia oikeuksia.
Maatalousministeriön virkamiehet vähättelevät kotirauhan rikkomista sanomalla sen olevan vain osa hallinnollista valvontaa, jota Euroopan yhteisön lainsäädäntö edellyttää. Euroopan unionin säädökset kun asettavat jäsenmaille velvoitteen järjestää tarkastus tehokkaasti ja asianmukaisella tavalla.
Tällainen menettely on tehokas vain äärimmäisen kovana pelotteena. Ei muuten. Tuvan nurkista tuskin löytyy mitään sellaista, mitä ei tavanomaisin keinoin saada selville. Asianmukaisuuden kanssa kotiin tunkeutumisella ei ole mitään tekemistä.
Kotietsintä keinona on erittäin vastenmielinen, suorastaan nöyryyttävä. Tähän saakka vain kotietsintäluvan saaneella poliisilla on ollut lupa astua kynnyksen yli ilman isännän tai emännän suostumusta. Tällöinkin täytyy olla vahva epäily rikoksesta. Ei ihme, että moni viljelijä kokee tässä tilanteessa joutuvansa potentiaalisen rikollisen asemaan.
Maanviljelijäperheen tulot ovat Euroopan unionin aikana yhä suuremmassa määrin kehittyneet tukien suuntaan. Lähes puolet viljelijäpalkasta tulee erilaisina tukina. Viime vuonna tällaista rahaa jaettiin Suomessa 1,7 miljardia euroa.
Summa on mittava. Koska maataloustukiaiset ovat merkittävin unionin rahanreikä ja paine niiden paisuttamiseen kasvaa itälaajentumisen myötä, on tietysti ymmärrettävää, että rahan kulkua oikeisiin kohteisiin seurataan.
Ja tottavie sitä seurataan. Tuskin minkään yhteiskunnallisen rahan perään katsotaan niin tarkkaan kuin maataloustukien. Tarkastusmenetelmät eivät aina ole täyttäneet inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksia.
Varsinkin heti unioniin liittymisen jälkeisinä vuosina moni viljelijä koki oikeusturvaansa loukatun. Säädösviidakko oli rakennettu niin tiukaksi ja täyteen pieniä yksityiskohtia, ettei tarvinnut olla rikollisella tiellä tai yrittää keplotella tukien kanssa, kun jo saattoi tehdä virheen, josta rangaistiin kovalla kädellä.
Tarkastuksista tulikin painajainen viljelijälle. Asianmukaisia ohjeita ei ollut saatavilla eikä viranomaisilla ollut lupaa opastaa.Tilanne niistä ajoista on onneksi muuttunut. Tarkastukset sujuvat tätänykyä useimmiten kitkatta.
Suomalaiset pitävät itseään rehellisinä, eikä syyttä. Suurin osa haluaa hoitaa asiansa nuhteettomasti. Jos rehellisen ihmisen ylle heitetään epäilys epärehellisyydestä, se koetaan syvästi loukkaavaksi.
Tästä tässä on kysymys. Kotietsintäluvan antaminen heittää epäilyksen siemenen kaikkia viljelijäperheitä kohtaan. Väärinkäytökset toki pitää kitkeä pois. Se on kaikkien etu; niin viljelijöiden kuin yhteiskunnan ja unionin. Siihen on jo riittävät keinot olemassa.
Vaikka maatalousministeriön virkamiehet kuinka kaunistelevat, ettei tällä ole tekemistä pakkokeinolaissa säädetyn kotietsinnän kanssa, voi vain kysyä, minkä sitten. Mitä muuta se on kuin kotirauhan rikkomista? Jokaisen tukea saavan maanviljelijän asettamista epäilyksen alaiseksi.
Jos kotirauhaa suodaan rikottavan maanviljelijöiden kohdalla, jonain päivänä tämä perutuslain suoma oikeus voidaan purkaa minkä tahansa jotain yhteiskunnan tukea saavan ryhmän kohdalta. Eli meiltä kaikilta. Ja jos se puretaan vain maanviljelijöiltä, heidät pannaan toisen luokan kastiin. Eikä se ole oikein.