Maatalousratkaisu otti niin lujille, että eräiden tukien maksatus uhkasi viivästyä. MTK:n ja keskustan sisälle jäi jännitteitä, jotka pitäisi maatalouden menestymisen varmistamiseksi kyetä purkamaan.
Maatalouden tukiratkaisu varmistui vihdoin valtioneuvoston ylimääräisessä käsittelyssä perjantaina. Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja esitteli pitkään hiertäneen ratkaisun hallitukselle torstaina. Jo muutenkin myöhässä ollut kokonaisuus viivästyi vielä vuorokauden, kun ympäristöministeri Jan-Erik Enestam halusi tutustua papereihin. Myös mielenosoituksen kaltainen paikallinen, lähinnä eteläpohjalainen työnseisaus sävytti päätöksen odottelua.
Uusi käsittely järjestettiin pikavauhtia perjantaina, jotta muun muassa maidon tuotantotuet kyetään maksamaan ajallaan. Niitä myöskään Enestam ei halunnut vaarantaa. Hän ehti vuorokaudessa tehdä hieman politiikkaa ja antaa keskustalle näpäytyksen. Ympäristöministeri paheksui sitä, että hallituksen ratkaisu sorvattiin keskustan sisäisenä asiana eikä siitä edes keskusteltu tuottajajärjestöjen kanssa.
Korkeaoja oli kyllä ilmoittanut jo aiemmin, että hallitus tekee yksipuolisen ratkaisun, kun MTK ja sen ruotsinkielinen sisarjärjestö SLC torjuivat ministerin ensimmäisen tarjouksen. SLC ja MTK:n eteläsuomalaiset jäsenet olivat käärmeissään Etelä-Suomen kansallisen tuen kutistumisesta. Korkeaoja joutui tyytymään Brysselissä neuvotellessaan siihen, että Suomen A- ja B-alueita koskevat 141-artiklan määritelmät merkitsevät siirtymäkauden tukea. Sen sijaan pohjoisen C-alueen 142-tuki on luonteeltaan pitkäaikaista.
Tasauksen, hyvitysten ja vastahyvitysten ketjusta ja siitä aiheutuneesta tunnekuohusta täytyy ottaa vastaisen varalle oppia. Ratkaisuja tehtiin alun alkaen liian kiireisesti. A- ja B-alueen kasvinviljelyn tuen leikkaantuminen on harmillista, mutta pohjoisessa nurmea karjan rehuksi viljelevät maidontuottajat ovat siihen syyttömiä. C-alueen nurmituen leikkaus etelän hyvittämiseksi oli epäoikeudenmukaista. Kun pohjoisen maidontuottajia puolestaan hyvitettiin lisäämällä maidon tuotantotukea 0,4 senttiä, menettely onkin tulkittu lainaksi, joka otetaan pois ensi vuoden tuista.
Etelän tuottajat näyttävät melko laajalti tyyntyneen niistä tulkinnoista. Pohjoiseen tulossa olevat leikkaukset jättävät jännitteitä, kun 142-tuen periaatteet eivät pakota niihin. Viisaampaa olisi ollut hoitaa etelän viljelijöiden menetykset esimerkiksi veroratkaisuilla. Joka tapauksessa ensi vuosi on A- ja B-alueilla helpompi luonnonhaittakorvauksen, LFA-tuen, korotuksen ansiosta.
Maitotalous on pohjoisessa maatalouden selkäranka. Muutenkin maatalouden edellytysten kaventaminen merkitsisi näillä alueilla muuttoliikkeen uutta kiihtymistä. Maa- ja metsätalous kerrannaisvaikutuksineen varmistaa sen, että myös EU:n tärkeänä pitämä itärajan läheinen asutus Suomessa säilyy. Näköpiirissä ei ole korvaavaa elinkeinoa.
Maatalouden säilyminen on Suomelle, kuten kaikille muillekin maailman maille, tärkeää myös huoltovarmuuden takia. Yksikään valtio ei ole jättäytynyt tuontiruuan varaan.
Osa-aikaviljely ja esimerkiksi maatilamatkailun ja vastaavien liitännäiselinkeinojen kasvu merkinnee sitä, että osa tiloista ei ole tehoviljelyssä. Niiden pellot pysyvät kuitenkin käyttökunnossa. Se on tärkeää niin maisemallisesti kuin mahdollisesti muuttuvien tilanteiden varalle.