Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä painottaa, että Suomen pitää pysyä raudanlujana EU:n komission kanssa käytävässä tulkintakiistassa eteläisen Suomen maatalouden kansallisesta tuesta.
Härmälä myöntää, että hän oli itse Brysselissä neuvottelemassa syksyllä 1994 Suomen EU- jäsenyyssopimuksen kuuluisaa artiklaa 141, jossa Suomelle kirjataan mahdollisuus kansalliseen maataloustukeen. Sopimustekstin sanamuoto jätti kuitenkin varaa tulkintoihin.
"Taustalla on Brysselissä yhteisesti sovittu ja dokumentoitu pöytäkirja, jossa sovittiin, että koko Suomessa on käytettävissä yhteisön (EU) tuki, pohjoinen maataloustuki ja/tai kansallinen tuki. Samalla varmistimme sopimusneuvotteluissa tulkinnan, että aina kaksi näistä kolmesta tukimuodosta on Suomessa käytettävissä", kertoo Härmälä tiukkojen neuvotteluiden loppuvaiheista.
Härmälä painottaa, että rutistus Brysselissä oli ratkaiseva muotoilu Suomen maatalouden tulevaisuuden kannalta. "Siitä pidetään kiinni eikä lipsuta."
"Nyt komissio pyrkii irrottamaan tuota pykälää (141) neuvotteluhistoriastaan ja tulkitsemaa sitä suhteessa muuhun EU-lainsäädäntöön. Suomen neuvottelemaa ainutlaatuista artiklaa pitää kuitenkin tulkita sen omaa tarkoitusta ja EU-jäsenyyssopimuksen syntyhistoriaa vasten."
Härmälän mukaan artikla 141 nimenomaan mahdollistaa sen, että Suomen kansallinen tuki voi olla pysyvää.
Komission piiristä kuitenkin aina muutaman vuoden välein putkahtaa juristeja, jotka "testaavat" Suomen linjaa artikla 141:n pysyvyydestä.
"Tietyt juristit yrittävät tulkita artiklaa niin, että se ei mahdollistaisi Suomen pysyvää tukea, koska sopimuksessa on muotoilu, että näitä tukia annetaan Suomen maatalouden EU:hun integroitumisen helpottamiseksi. Heidän mukaansa jossain vaiheessa pitää katsoa, että Suomen maatalouden integroituminen, yhdentyminen, EU:n maatalouteen on tapahtunut", selvittää Härmälä.
Artiklaa 142 ei saatu
koko Suomea kattavaksi
Artiklakiistan takana on se, että Brysselin neuvotteluissa 1994 koko Suomea ei saatu kytkettyä artikla 142:n piiriin, joka olisi mahdollistanut kansallisen tuen koko Suomen maataloudelle. Nyt artikla 142:n piirissä on vain pohjoinen Suomi.
"Siinä neuvottelutilanteessa, Brysselissä, tehtiin sitten artikla 141, mikä oli paras mahdollinen saatavissa oleva vaihtoehto."
Härmälän mukaan Suomen maatalouden tukitilanne olisi huomattavasti nykyistä selkeämpi, jos artikla 142 olisi pystytty vääntämään koko Suomea koskevaksi.
Edellisien kerran Suomi kävi tulkintakiistaa artiklasta 141 syksyllä 1999, jolloin Suomi toimi EU:n puheenjohtajamaana.
"Silloin tämä periaatteellinen kiista jäi ratkaisematta ja ratkaisematta sen pitää jäädä tälläkin kertaa, kun kummankaan kantaa ei voida todistaa yksiselitteisesti oikeaksi", painottaa Härmälä.
Suomen kansallisen maataloustuen maksuvaltuuksia artikla 141:n pohjalta on tänä vuonna vajaa 143 miljoonaa euroa.
Pohjoisen Suomen maanviljelijöiden ei tarvitse olla huolissaan artikla 141 -kiistasta, koska Pohjois-Suomen artikla 142 on EU-kielen mukaan "toistaiseksi voimassa". EU:ssa ei käytetä sellaisia ilmaisuja kuten "pysyvästi voimassa".
"Artiklaa 142 ei käsittääkseni uhkaa mikään. Ongelma on siinä, että jos artikla 141 jää heikoksi, niin kuinka paljon Suomi pystyy käyttämään artiklan 142 antamia valtuuksia", painottaa Härmälä.
Hän muistuttaa, että Suomen maatalous on yksi kokonaisuus, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen, vaikka EU:n maatalouspolitiikassa maa onkin jaettu alueellisesti.
Härmälä ei lähde ennakoimaan, mitä tapahtuisi, jos Suomi maksaisi Etelä-Suomen kansallista maataloustukea niin kuin ennenkin Brysselistä välittämättä.
Hän myöntää, että EU:n maatalouspolitiikan piirissä on tapauksia, joissa komissio on vaatinut tukipolitiikkaan muutoksia ja saanut ne myös läpi. "Ne on kuitenkin neuvoteltu ja sovittu yhdessä", Härmälä painottaa.
Härmälä tapaa EU:n maatalouskomissaarin Franz Fischlerin viikon kuluttua Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskuksen 140-vuotisjuhlassa, jossa Fischler saapuu juhlapuhujaksi.