Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja (kesk.) sulkee pois mahdollisuuden, ettei Euroopan komission kanssa päästä neuvotellen ratkaisuun Etelä-Suomen maanviljelijöille maksettavasta vakavien vaikeuksien tuesta.
Kysymyksen, mitä keinoja Suomi aikoo käyttää, jos EU ei anna periksi, Korkeaoja kiertää toteamalla olevansa vakuuttunut, että neuvotteluratkaisu asiassa löytyy. Vuoden vaihteessa katkolla olevaa EU-liittymissopimuksen 141-artiklaa pidetään Suomessa maatalouden kohtalon kysymyksenä.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Nivalassa järjestämän tilaisuuden yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa Korkeaoja muistutti, ettei sellaista lähtökohtaa ole, etteikö kiistanalainen 141-järjestely ollenkaan jatkuisi vuodenvaihteen jälkeen.
Tulevaisuusvaliokunta vieraili Nivalassa torstaina. Kaupungin omistaman teollisuuskylän uudessa päärakennuksessa sijaitsevassa työmaaruokalassa pukuihin sonnustautuneet arvovieraat noteerattiin. Paikkakunnan oman senaattorin Pekka Vilkunan (kesk.) rinnalta bongattiin heti ainakin paremmin laulajana kuin kansanedustajana tunnettu Mikko Alatalo(kesk.).
"Tuohan on se juoksijapoika", rakennusmies tokaisi nähdessään kansanedustaja Arto Bryggaren (sd.) hakevan murkinaa samasta noutopöydästä, mistä rakennusmies otti omat eväänsä hetkeä aikaisemmin.
Nykyvauhdilla viljely loppuu
Tulevaisuusvaliokunnan jäsen, kaalinviljelijä-kansanedustaja Pekka Vilkuna avasi itseoikeutettuna omalla maaperällään järjestetyn valiokunnan tilaisuuden, jossa pohdittiin elintarviketalouden tulevaisuutta Suomessa. Vilkuna arvelee, että nykyvauhdilla maatalouden osuus Suomessa lähenee kohta nollaa.
Vilkuna muistutti, että puunjalostusteollisuus nettoaa 10 miljardia euroa vuodessa. Jos ei olisi omaa elintarviketuotantoa ja jokainen ostaisi elintarvikkeita neljällä eurolla päivässä, merkitsisi se 7,6 miljardia euroa vuodessa. "Onko meillä varaa tähän?" hän peräsi.
Kansallisista mahdollisuuksista turvata suomalainen elintarviketeollisuus alustanut Juha Korkeaoja myönsi maatalouden ja elintarviketeollisuuden elävän nyt murrosta. Elintarvikkeiden kulutusrakenne muuttuu: taloudet pienenevät, ruokailu kodin ulkopuolella lisääntyy, ruokailutottumukset kansainvälistyvät, turvallisuus ja puhtaus korostuvat.
Korkeaoja huomautti markkinoiden kansainvälistyvän. Kauppa ketjuuntuu vähintään Euroopan laajuisesti.
Hän näkee Suomen mahdollisuudet sekä siinä, että meillä on tehokas, jatkuvaan uudistukseen ja korkeaan laatuun yltävä suurtuotanto että turvalliseksi mielletty lähiruoka.
Ministerin mielestä hallinnon tulee toimia yhdensuuntaisesti markkinaehtoisen toiminnan kanssa ja tukea sitä.
Maan jako kahteen
Maatalouspolitiikka on Juha Korkeaojan mukaan muutakin kuin osa elintarvikepolitiikkaa. Se on sekä ruuan tuottamista että maaseudun asuttuna pitämistä.
Korkeaoja kertoi EU:ssa ajateltavan, että osa kutakin jäsenmaata on elintarviketeollisuuden lähtökohdista kumpuavaa tehomaataloutta ja eläminen osassa maata perustuu muuhun kuin elintarviketuotantoon. "Meille tarjoaa tätä mallia", hän kertoi.
"EU:n lähtökohtana on, että tilojen kilpailukyky ja koko kasvaisivat, jolloin tuki tulisi tarpeettomaksi", Korkeaoja kertoi.
Euroopan unionilla on paitsi omaan budjettiinsa ja laajentumiseensa liittyvät paineet maataloustukia kohtaan myös paineita, jotka tulevat kansainvälisestä kauppajärjestöstä WTO:sta.
Tuettuun elintarvikevientiin kohdistuu maailmalta voimakas kritiikki.
Teollisuusmaat vetävät tukipolitiikallaan maailmanmarkkinahintoja alas, mistä kärsivät köyhät maat.
Kansainvälisessä kauppajärjestössä Suomi ja EU ovat Korkeaojan mukaan samalla linjalla. Kummallakin on tahto alentaa tukia, mutta asteittain.