"Se ei pidä paikkaansa. Otetaan uusi mitta", Euroopan unionin maataloustukien tarkastaja tokaisee ykskantaan verrattuaan etäisyyskiikarin ilmoittamaa lukemaa viivoittimella kartasta mitattuun peltolohkon sivun pituuteen. Mitta otetaan uusiksi.
Ollaan Marko ja Sari Sorviston maatilalla Ylivieskan Pylvään kylän Ängesperällä. Tila on ensimmäistä kertaa sitten Euroopan unioniin liittymisen joutunut unionin mukanaan tuomaan kaiken kattavaan valvontatarkastukseen. Ennen tarkastajien saapumista isäntä myöntää olevansa jännittynyt, joskin luottavainen.
Kun EU-tarkastaja soitti maanantaina iltapäivällä tulevansa tarkastuskäynnille tiistaiaamuna, isännän ensimmäinen kommentti oli "harmin paikka". Itse tarkastuksessa hänellä ei ole mitään pelättävää, mutta kun helteiselle tiistaipäivälle olisi ollut työtä muutenkin.
Ennen keskiviikkona alkavaa ruhtinaallista viiden päivän vuosilomaa piti ottaa parin kuukauden välein tehtävä mittalypsy.
Maidon laadun selvittämiseksi tehtävä mittalypsy on täyttä työtä 50 lehmän tilalla. Mutta isäntä lohduttautuu toteamalla, että tulkoot tarkastajat mieluummin tiistaina kuin lomapäivänä keskiviikkona.
Marko ja Sari Sorviston tila on tyypillinen pohjoispohjalainen lypsykarjatila. Lypsävien lisäksi tilalla on toinen mokoma nuorta karjaa. Peltoalaa on 96 hehtaaria, mistä 10 prosenttia on kesannolla ja lopusta puolet nurmella ja saman verran viljalla.
Tasan ilmoittamaansa aikaan kello 10 tiistaina Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen tarkastajien kolmehenkinen ryhmä saapuu tilalle.
Vaikka viljelijät ovat haukkuneet tarkastajia milloin miksikin, otetaan heidät tällä tilalla vastaan niin kuin vieraat ainakin.
Puolet pelloista mitataan
Tarkastajat Riku Somero, Erkki Koskela ja Päivi Visuri sanovat enää harvoin kohtaavansa nurjaa suhtautumista. Ne, jotka suhtautuvat työhönsä vakavasti, ymmärtävät tarkastajienkin tehtävän. Erkki Koskela arvelee EU:n mukanaan tuomat kuviot koettavan jo rutiiniksi eikä niistä selviytyminen ole viljelijöille vaikeaa.
Ensimmäiseksi isäntä ja emäntä ohjaavat vieraat kahvipöytään, talon pihalle keittiöremontin ajaksi pystytettyyn katokseen.
Itikat käyvät ahnaasti iholle samalla kun hörpitään kahvia ja puhutaan niitä näitä ennen kuin käydään käsiksi tilan papereihin.
Sari Sorvisto kantaa sisältä talosta sylillisen mappeja pöydälle tarkastajien nenän eteen. Siinä pitäisi olla kaikki viljelysuunnitelmista, viljavuustutkimuksista, ruiskuttajan tutkintopaperista, tasapainoisen kasvinsuojelun oppaista lähtien aina lannoitteiden ostokuitteihin.
Tarkastajat lähtevät liikkeelle viljelysuunnitelmista. "Oliko teillä tarkennettu lannoitus?" viljelijöitä kysytään ja saadaan vastaukseksi ei. Samalla kerrotaan tilalla olevan jonkinlainen todennäköisyys joutua lannoitustarkastukseen.
Paperit löytyvät nopeasti. Ilman suurempia kysymyksiä urakka on suoritettu muutamassa kymmenessä minuutissa.
"Kylläpä on hyvin merkitty. Harvinaista", Riku Somero kehuu samalla kun ottaa käsiinsä "ykkös- ja kakkospäivän koulutuksen" paperit. Nautaeläimet lasketaan yksin tein edellispäivänä otetusta eläinluettelosta.
"Ihan kunnossa", tarkastajat toteavat. Helpottuneen oloinen hymy leviää isäntäväen kasvoille.
Siirrytään paahtavaan auringonpaisteeseen. Seuraavana on vuorossa peltojen mittaus.
Ei mikään pikku juttu, sillä tarkastuksessa mitataan puolet pelloista, eli viitisenkymmentä hehtaaria. Samalla katsotaan, että kasvilajit vastaavat ilmoitettua.