Valtion omistus ei saa olla itsetarkoitus. Yhteiskunnan tärkeät tehtävät ovat muualla kuin yritystoiminnan pyörittämisessä. Alkuvauhtia valtio voi niin halutessaan antaa aivan uusilla aloilla.
Valtionomistus on täyttänyt tehtävänsä ja saavuttanut tiensä pään lukuisissa vanhoissa yrityksissä. Niissä valtio on viime vuosina pienentänytkin omistusosuuttaan. Omaisuuden myynti on ollut varsin tuottoisaa. Kuuden viime kuukauden aikana yhteiskunnan tilille on tupsahtanut liki 550 miljoonaa euroa. Viime syksynä valtio myi omistuksensa Koneesta, tänä keväänä kahdeksan prosenttia Sammosta.
Kumpikin noista yhtiöistä tulee toimeen ilman valtion panostusta eikä ole mitään syytä siihen, miksi yhteiskunta roikkuisi mukana niiden yritystoiminnassa. Valtion omistajapolitiikkaa linjannut asiantuntijapaneeli katsoikin torstaina, että samaa tyyliä voi noudattaa monissa muissakin yhtiöissä.
Linja sopii kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle. Hän aikookin pyytää kesälomakauden jälkeen eduskunnalta lisävaltuuksia jatkaa valtionyhtiöiden yksityistämistä. Muutamissa yhtiöissä valtio voi Pekkarisen kaavailujen mukaan luopua osuudestaan kokonaan.
Luopumiseen on varmasti hyvät edellytykset. Maailmanlaajuisilla, tiukasti kilpailluilla aloilla täysin markkinaehtoisesti toimivat yritykset menestyvät vastakin valtiosta riippumatta. Samalla monien ulkomaisten sijoittajien kiinnostus kasvaisi. Ne eivät ole tottuneet valtion mukanaoloon ja vierastavat siksi sijoittamista yhteiskunnan pieneltäkin osin omistamaan yhtiöön.
Valtion omistukselle on silti jatkossakin tilaa ja syytä. Tulevaisuuden aloja edustavien yhtiöiden liikkeelle tuuppaamisessa valtion osuus voi olla ratkaiseva. Valtion hartiat kestävät paremmin riskinottoa. Myös kauppa- ja teollisuusministerin mukaan valtion rooliin kuuluu tänä päivänä ennemmin synnyttää uutta yrittäjyyttä kuin pysyä mukana perinteisissä yhtiöissä.
Pekkarista huolestutti aiheellisesti se, että innovaatioketju vuotaa. Suomeen ei synny tarpeeksi uusia yrityksiä, vaikka tutkimustoiminta on hyvällä tolalla. Valtion on kuitenkin mahdotonta pitää yksin innovaatiotoimintaa riittävän laajana. Ministerin toivomus yksityisestä rahasta innovaatioiden kasvattamisessa ja taakan jakamisessa on perusteltu.
Esimerkiksi biotekniikka on ala, jonka hyödyntämisessä suomalaisten on syytä olla aloitteellisia. Sama pätee nanoteknologiaan. Ensimmäisinä uusia sovelluksia hyödyntävät ovat vahvoilla. Huipputekniikassa tuotteiden hinnat ovat aina niin korkeita, että työvoimakustannusten osuudestakaan ei tarvitse olla kovin huolissaan.
Paljon ristivetoa vuosien varrella herättänyt valtionyhtiöiden hajanainen hallinnointi on lopulta järjestymässä yhteen paikkaan. Nykyisellään peräti yhdeksään ministeriöön hajaantunut yhtiöomaisuuden hoito keskitetään valtioneuvoston kansliaan. Asiasta on lopulta päästy varsin laajaan yksimielisyyteen johtaja Markku Tapion työryhmän viime joulukuussa tekemän ehdotuksen pohjalta. Ainoa vastaan haraava on tässä vaiheessa liikenne- ja viestintäministeriö.
Ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus perustaa omistajaohjauksen johtoryhmä. Se aloittaisi toimintansa jo tänä vuonna. Uusi omistajaohjausyksikkö aloittaisi vuoden 2007 alusta. Omien reviirien vartioimisen sijasta ministeriöiden on viisasta ajatella yhteistä etua, omistuksen hoidon jäntevyyttä. Koko hallitus valvoo perimmältään asiaa jatkossakin, mutta arkirutiinin voi jättää ammattilaisten hoitoon. Siten puuha toimii sujuvimmin.